Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

12. En haluaisi enään elää

Violetin näkökulma:

Olin ollut hereillä jo aamu neljästä asti. En vain saanut enään unta. Mietiskelin vain eilisillan tapahtunutta ja makasin selälläni tuiottaen kattoa kyynelten virratessa silmistäni. Toisin sanoen itkin äänettömästi. Missähän Luke olisi? Onko hän hereillä? Yksin? Sen muijansa kanssa? Kysymykset pyörivät päässäni.

"Perkele Luke"

Kuiskasin hiljaa itselleni. Olin maannut jo varmaan tunnin samassa asennossa ja itkenyt.

"Huomenta, mikä olo?"

Kuulin ääneen vieressäni. Se oli Harry.

"Sattuu"

Sanoin hänelle kyynelteni seasta ja nousin istumaan. Peitin kasvoni käsilläni ja aloin itkemään äänekkäämmin. Tunsin kuinka sydäntäni puristi ja kyyneleet vain valuivat poskiani pitkin. Tunsin Harryn nousevan istumaan ja hän otti minut halaukseen. Vaikka olimme tunteneet vain vähän aikaa, niin luotin häneen täysin.

"Haluutsä puhuu"

Hän sanoi unisella äänellään.

"Luke.... se.... petti mua."

Sain sanottua ja itkin vain kovemmin.

"Idiootti..."

Harry kuiskasi ja kuulin vihan hänen äänessään.

"Kaikki selvii kyllä. Mut mitä jos mentäs tekee teetä ja sit päivällä mentäs kahdestaan vaikka shoppailemaan ennen keikkaa et saisit ajatukset pois tästä"

Harry kysyi yrittäen piristää minua. Pyyhin kyyneleet pois kasvoiltani ja yritin rauhotella itseäni.

"Joo, mennään vain"

Sanoin hiljaa yrittäen hymyillä mutta se ei onnistunut. Sattui liikaa.

"Kiitos et oot tässä mun kanssa. En tiiä mitä mä oisin voinu tehä jos oisin jääny yksin"

Lisäsin vielä ja Harry kaappasi minut taas tiukkaan halaukseen.

Istuimme keittiössä molemmilla teemukit kädessä ja juttelimme lähes kaikesta. Opin tuntemaan Harryä taas paremmin ja tuntui kun olisimme lähentyneet. Ei siis romanttisessa mielessä. Kavereina. Unohdin edes hetkeksi tämän kaiken surun.

"Mitäs Violet täällä? Mihis oot Luken jättänyt"

Krapulainen Niall kysyi tullessaan unisena keittiöön. Kello alkoi olla sen verran että pian olisi lähtö aamupalalle.

Harry loi vihaisen katseen Nialliin sillä hän hän ei näköjään tiennyt eilisestä mitään.

"Aa sori"

Niall sanoi hiljaa tajuttuaan mitä Harry tarkoitti. Pian hipsivät muutkin pojat keittiöön muttei reagoineet erityisemmin siihen miksi olin täällä. Hyvä vaan. Juttelimme siinä vaikka mistä tyhmästä kunnes oveen koputettiin. Liam lähti avaamaan sitä.

"HEEEEEI HUOMENTA JÄBät"

Michael Ashton ja Calum juoksivat ja huusivat mutta hiljensivät ääntään nähdessään minut. He ilmeisesti tiesivät minulla ja Lukella olevan riitaa. Pian se viimeinenkin astui sisään. Luke. Sydämmeni pomppasi kun näin hänet. Näin heti ettei hän ollut nukkunut kunnolla yötä. Hänkin säikähti nähdessään minut. Ainakin ilmeestä päätellen. Pian hänen ilmeensä muuttui vihaiseksi tajutessaan että olin täällä.

"Sori"

Kuiskasin ja nousin ruokapöydästä. Juoksin kyyneleet silmissä takaisin Harryn huoneeseen ja laitoin oven kiinni perässäni sillä en todellakaan halunnut olla Luken lähettyvillä nyt. Huoneeseen päästyäni läsähdin sängylle ja itkin äänekkäästi. En voinut pidätellä sitä. Olin varma että itkuni kuului keittiöön asti.

Luken näkökulma:

Nähdessäni Violetin ensinmäistä kertaa eilisen jälkeen säikähdin. Pian tajusin että Violet on nukkunut täällä koko yön. Jonkun pojista vieressä. Olin raivon partaalla. Kaikki olivat hiljaa ja minä ja Violet vain tuiotimme toisiamme. Nopeasti minun saavuttuani Violet lähti juoksien ruokapöydästä johonkin huoneeseen. Huoneesta kuului itkua. Minuun sattui niin paljon kun näin kuinka Violet kärsi.

"Huomenta vaan"

Louis sanoi Violetin juostua sinne huoneeseen. Harry nousi pöydästä ja käveli suoraan tähän huoneeseen missä Violet oli. Että hän kehtasi. Olin niin raivoissani että lähdin. Lähdin ovet paukkuen takaisin huoneeseeni.

"PERKELE"

Huusin yksikseni ja paiskasin tyynyn seinään. Istahdin sängylleni ja painoin pääni käsiin. Päästin pari kyyneltäkin. Olin niin vihainen.

Violetin näkökulma:

Pian jälkeeni Harry tuli luokseni ja halasi minua kovaa. Kuulin oven paukkuvan ja arvasin että Luke suuttui ja lähti. Hyvä vain.

Noin tunnin jälkeen olin saanut kerättyä itseni kasaan ja valmistautunut. Pojat lähtivät aamupalalle mutten lähtenyt mukaan sillä en kestäisi nähdä Lukea.

Istuin aulassa selatessani twitteriä ja odotin Harryn tulevan aamupalalta. Pian pari kyyneltä vierähti poskelleni nähdessäni twitterini etusivun. Se oli se kuva minusta ja Lukesta suutelemassa kahvilassa. Kaikki netti lehdet uutisoivat vaikka mitä meistä:

"Tässäkö Luken uusi tyttöystävä?"

"Luke hurmannut kauniin Suomitytön"

Samassa Harry tuli vierelleni. Nousin seisomaan ja halasin häntä lujaa. Tiesin hänen huomanneen mitä twitteristäni luin.

"Mennään"

Sanoin hänelle hiljaa ja lähdimme kohti keskustaa. Keskustassa kävimme kahvilla, söimme jäätelöä, shoppailimme ja näimme pari hienoa nähtävyyttä. Minulla oli hauska päivä Harryn kanssa enkä edes muistanut Lukea. Pian oli kumminkin aika lähteä.

Saavuimme Harryn kanssa samalle stadionille missä he pitäisivät toisen keikkansa. Bäkkärillä ei onneksi ollut ketään. Edes Lukea. Lähdin etsimään vessaa sillä minun olisi päästävä sinne. Kävelin pitkää käytävää pitkin ja katselin jos vessa olisi lähettyvillä. Kulman takaa Luke käveli minua melkein päin ja hän yritti sanoa minulle jotain.

"Violet..."

"Anna mun olla!"

Tokaisin hänelle ennen kun hän kerkesi sanoa asiaansa. Lähdin juoksemaan ja onnekseni löysin vessan. Nojasin lavuaariin ja katsoin itseäni peilistä ja yritin tasata hengitystä ja pidättää itkua. Onnistunkin. Viivyttelin vessassa niin kauan että he menisivät lämppäämään yleisöä ettei minun tarvitsi kohdata häntä enään. Kävellessäni takaisin bäkkärille kuulin heidän laulunsa kovenevan kokoajan.

Pian kuulin heidän laulavan Beside Youta. Itku tuli taas muistellessani niitä hyviä aikoja. Kun Luke soitti sen ensinmäistä kertaa ja tuiotimme toisiamme vasta rakastuneina. En olisi koskaan uskonut minulle käyvän näin. Sydäntäni puristi enemmän kuin koskaan ja kyyneleet purkautuivat silmistäni.

Nappasin minibaarista viinapullon ja yritin juosta paikkaan mistä kukaan ei löytäisi minua. Juoksin pullo kädessäni ja kyyneleet vain valuivat poskiltani. Tunsin kipua nilkassani ja kaaduin maahan. Nousin istumaan ja avasin pulloni ja otin kulauksen. Itkin jo äänekkäästi.

Tunsin päässäni pyörivän ja näin erinlaisia värejä. Tunsin pistävää kipua kurkussani joka kerta kun nielaisin. En tiedä kuinka vahvaa viina oli, mutta halusin juoda itseni humalaan ja saada myrkytyksen. En haluaisi enään elää. Kaaduin maahan itkien ja näin hamojen juoksevan luokseni. Päätäni vihloi ja silmissä sumeni.