Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

29. "sä rakastat Lukea vielä"

Violetin näkökulma:

Olin herännyt taas ennen muita. Tosin varmaan sen takia kun nukahdin Luken sängylle heti bussiin päästyäni. Kapusin tikkaita alas mahdollisimman hiljaisesti ettei kukaan heräisi. Poikien sänkyjen verhot olivat kiinni ja kuulin vain hiljaista tuhinaa ja Michaelin äänekästä kuorsausta kauempaa.

Istuin penkillä katsellessani ulos kuulokkeet korvilla ja juodessani teetä. Ilma oli hieman sateinen ja kello näytti pian seitsemää aamulla. Bussi oli vielä liikkeellä mutta pian olimme jo perillä. Maisemat toivat mieleen elämäni Australiassa kun kaikki minun ja Luken välillä oli täydellisesti. Tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni ja pyyhkäisin sen pois kädelläni samalla raskaasti huokaisten. "Onks kaikki hyvin" kuulin unisen äänen sanovan muusikin läpi ja katsahdin taakseni missä Ashton seisoi silmiään hieroen. Repäisin kuulokkeet pois korviltani."On" kuiskasin ja yritin hymyillä kun Ashton istui pöydän toiselle puolelle. Tuijotin vain ikkunasta ulos ja katselin kun sadepisarat paiskautuivat tuulilasiin ja valuivat alas. "Sä rakastat Lukea vielä" Ashton sanoi varovasti ja katsoi suoraan minuun. Käänsin hämmästyneen katseeni nopeasti Ashtoniin sillä en osannut ollenkään odottaa tuota. Avasin suuni ja olin sanomassa jotain mutten saanut sanoja suustani. Hörppäsin vain teetä ja laitoin mukini tiskipöydälle. "Mä meen takas nukkumaan" sanoin hiljaa ja jätin Ashtonin yksin. Kävelin kohti punkkaani ja huomasin Luken istuvan hänen sängyllään hieroen silmiään. Hän katsoi minua hieman kummallisesti kun kiipesin takaisin sänkyyni sanomatta mitään. Hän taisi kuulla mitä Ashton sanoi ja sen etten osannut vastata mitään. No, ei se mikään salaisuus ollut.Päästyäni sänkyyni kiskaisin verhon kiinni ettei minua nähtäisi ja yritin nukkua.

Olin maannut sängyssä jo parisen tuntia ja pojatkin olivat jo heränneet lukuun ottamatta Micahelia joka saattoi helpostikkin nukkua kellon ympäri. Makasin itkiessäni kyljelläni verhoon päin ja halasin tyynyäni sen peittäessään puolet kasvoistani. Annoin kyynelten valua tiuhaan tahtiin silmistäni ja kastella tyynyni. "Violeet heräisiksä jo" kuulin äänen huutavan kun samassa tumma verho avautui nenäni edessä ja kirkas valo häikäisi minut mutta pystyin silti nähdä Ashtonin kasvot edessäni. Painoin tyynyäni kasvoihini ja aloin itkemään äännekkäästi sillä en pystynyt enään hillitä itkua. "Hei hei Violet ei mitää hätää" Ashton sanoi ja laittoi kätensä käsivarteni päälle lohduttaakseni minua. En vain voinut lopettaa itkemistä. Olin taas onnistunut rakastumaan Lukeen eikä minulla olisi enään mitään mahdollisuuksia häneen. "Mitää tääl tapahtuu" kuulin Luken ihmettelevän äänen sanovan Ashtonin takaa. Hän tajusi että itken. "Meettekste hetkeks ulos ku juttelen Violetin kanssa" Ashton sanoi käskevästi Lukelle ja hän lähti kiltisti Calumin kanssa pihalle sillä Michael nukkui vieläkin.

"Mä en vaa jaksa tätä enään" Nyyhkytin Ashtonin olkapäätä vasten hänen pitäessään minua halauksessaan. Olimme jutelleet varmaan puoli tuntia kaikesta ja samalla olin tunnustanut että rakastan Lukea vieläkin, vaikka hän näytti sen jo tietävänkin. Päätin lähteä Harryn luokse tekemään jotain kivaa sillä kaipasin Harryä ja hänen typeriä vitsejään. Kietaisin hiukset sotkuiselle nutturalle ja vedin collarit ja ison hupparin ylleni. Avasin Bussin oven ja näin Calumin ja Luken tupakalla bussin edessä. He huomasivat minut mutta eivät sanoneet mitään vaan jäivät tuiottaamaan minua kun koputin meidän bussin viereiseen bussin oveen siinä toivossa että Harry tulisi ja avaisi oven. Niin hän tulikin. "Hei Violet mikä on" Harry kaappasi minut heti halaukseensa huomatessaan että olen itkenyt. Kyyneleet alkoivat taas virrata silmistäni. Calum ja Luke vain tuiottivat typerinä minua ja Harryä.

Luken näkökulma:

Jäin katsomaan Violettia ja Harryä heidän halatessaan. Harry vilkaisi minua vihaisesti ja käänsin sillon katseeni pois heistä. Tiesin Violetin itkevän minun takiani. Teki pahaa nähdä hänet näin hajalla minun takiani mutta olin nyt Alexan kanssa.
Näin Harryn kuiskaavan Violetille jotain ja hän lähti viemään Violettia bussin toiselle puolelle. "Mennää nii noi saa olla rauhassa" Calum sanoi minulle ja lähti sisälle päin. "Mä poltan tän loppuun ja tuun sitte" sanoin hänelle. Calumin lähdettyä poltin tupakkani loppuun ja menin bussin kulmalle että kuulisin mistä Harry ja Violet puhuivat. "Mä en vaa oikeesti kestä tätä enää" Violet sanoi itkien. "Miksen vaan voi lopettaa rakastamasta sitä ettei mun tarvis kestää ku se särkee mun sydämmen aina uudelleen ja uudelleen" Violet jatkoi. "Mennää sisälle ja katotaa vaik jotai leffaa nii unohdat Luken hetkeks" Kuulin Harryn vastaavan ja lähdin juoksemaan bussiin etten jäisi kiinni salakuuntelusta.