Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

30.

Luethan tarinaa omalla vastuullasi, sillä tarina tulee sisältämään jatkossa kohtauksia jotka eivät ehkä kaikille sovi. (keskellä tarninaakin saa kommentoida, niitä on kiva lukea. vink vink :D)

Vietin koko päivän Harryn kanssa katsellesani elokuvia heidän bussillaan. Pian tulikin jo ilta ja pitikin lähteä stadiumiin sisälle valmistautumaan illan keikkaa varten. Minulla oli hieman heikko olo ja päätin jäädä bussiin ja tarvitsin muutenkin omaa aikaa. Tein lämmintä kaakaota ja menin sen kanssa bussin perälle istumaan ja katsomaan Netflixiä. Luke laittoi siellä hiuksia sillä Michael oli varannut vessan peilin jo itselleen eikä muualla ollut peiliä. "Eksä tuu mukaan" Ashton sanoi ja käveli olohuoneeseen missä Luke ja minä olimme. Hän näytti hieman huolestuneelta ja pelkäsin että hän sanoisi jotain minun ja hänen aamuisista keskusteluista Lukesta. "Een mä. Vähän huono olo" vastasin hänelle hymyillen ja hörpin kaakaotani. "Onhan kaikki varmasti hyvin" Hän kysyi ja hän kyykistyi eteeni jotta näkisi kasvoni kunnolla. Katsoin Ashtonin takana olevaan Lukeen joka katsoi minuun ihmetellen mistä Ashton puhui. "On on" sanoin yrittäen kuulostaa huolettomalta vaikka todellisuudessa minuun sattui. "Okei hyvä" Ashton sanoi ja taputti minua olkapäälle. "Mennään" hän sanoi vielä Lukelle ja molemmat poistuivat huoneesta. Pian kuulinkin kaikkien poikien poistuvan bussista ja vedin vilttiä päälleni asetellen itseni mukavaan asentoon ja jatkoin elokuvan katselua.

Luken näkökulma:

Päästyämme stadionille muut pojat olivatkin siellä jo ja he olivat tilanneet meille kaikille pizzaa. "Kuka haluais viedä Violetille sen pizzan jos seki haluais" Liam kysyi ja makasi sohvalla pidellen mahaansa. "Mä voin" huikkasin nopeasti ja huomasin Harrynkin olevan vapaaehtoinen mutta kerkesin sanoa ennen häntä. Sain tietenkin kaikkien oudot katseet itseeni. Vaikka olimme joskus olleet yhdessä ei tarkoita että minulla ja Violetilla olisi jotain juttua jos halusin viedä hänen pizzansa hänelle. Olin nyt Alexan kanssa ja rakastin häntä ja he kaikki tiesivät sen varsin hyvin.

Violetin näkökulma:

Meinasin nukahtaa sohvalle kunnes kuulin bussin oven avautuvan. "Mitä jäi" huusin ja oletin Ashtonin jättäneen bussiin jotakin tärkeää. Hän hän kun välillä unohtelee asioita minne sattuu. Vastausta ei kuulunu. Askeleet tulivat minua kohti. Mitä jos se oli joku vihainen fani joka ei pitänyt minusta ja hän aikoi tappaa minut. Tunsin pelon sisälläni ja kämmeneni hikosivat. Pian hahmo tulikin esiin ja se paljastuikin Lukeksi. Tiesin olevani vainoharhainen tälläisissä tilanteissa enkä pitänyt siitä. Katsoin häntä helpottuneesti mutta muutin katseeni sitten vihaiseksi, sillä en tahtonut olla hänen kanssaan tekemisissä kaiken tämän jälkeen ja olin hänelle vielä vihainen. "Mä toin sulle pizzaa" Luke sanoi varovasti ja ojensi pizzalaatikkoa minulle. "Yritäksä saada anteeksannon jollain pizzalla" tuhahdin ja istuin kädet puuskassa. "Eiku mä vaa aattelin tuoda tän sulle ku kukaa muukaa ei jaksanu syödä tätä" Luke sanoi ja raapi niskaansa hermostuneesti. Aloin tuntea itseni lapselliseksi käyttäytyessäni näin. "Joo me ollaa erottu emmä voi sulle vihotella jos oot pystyny mennä elämässäs eteempäin" sanoin hänelle vaikka se sattuikin. "Pystyisimpä mäkin" kuiskasin lisäten. "Mitä" Luke kysyi ja katsoi minua oudosti. Näin Lukesta että hän kuuli mitä sanoin. Otin pizzan ja Luke lähti hiljaa takaisin stadiumille. Luken lähdettyä ja oven mentyä kiinni purskahdin itkuun. En vain halunnut päästää Lukesta irti ja antaa hänen mennä. Miten se oli hänelle niin helppoa? Mitä jos hän ei koskaan välittänyt minusta. Olin täysin surun ja raivon vallassa. Pian mieleeni tuli jotain mitö en saisi ajatella. Kävelin keittiöön ja pengoin kaappeja ja vihdoin löysin ruokailuvälineet. Nappasin käteeni terävimmän veitsen mitä löysin.

Lukitsin vessan oven varmuuden vuoksi jos joku sattuisi käymään täällä vielä ennen keikkaa. Istuin suihkukopin lattialla kyyneleiden tippuessa lattialle. Tunsin viiltävää kipua käsivarressani. Suljin silmäni ja jatkoin. Olin vetänyt ensimmäisen viillon. Tunsin oloni helpottuvan ja näin kyyneleideni seasta miten veri valui kädestäni ja tippui lattialle. Tein vielä toisen viillon. Ja kolmannenkin.

Oon tässä jo vähän miettiny, kun mulla on näitä Lukuja kirjotettu jo aika pitkälle ja niitä kirjottelen lisää lähes päivittäin niin miten olis jos asetettaks tavotteeks saada vaikka näin aluksi 10 tähteä ja sit julkasisin uuden luvun? Saisitte vähän niiku itse päättää millon tulisi uusia lukuja :) Laittakaa kommennttia jos tykkäsitte, niistä piristuu kummasti ja saa lisää motivaatiota:D

10 tähteä jos saatas nii laitan uuden luvun!