41. The Final Chapter

112 16 3
                                    

Luken näkökulma:

Heräsin pieneen auringonpaisteeseen joka paistoi läimmittävästi suoraa kasvoihini. Puoliunisena kääbsin kylkeni toiselle puolelle laittaakseni käteni tyttöni ympäri jotta voisin ottaa hänet halaukseeni. Havahduin kuitenkin siihen ettei Violet ollut enään vierelläni vaan käteni lepäsi patjalla hänen tyhjällä paikallaan. Nousin istumaan ja hämilläni katselin jotenkin tyhjän näköistä hotellihuonetta.

"Violet" huhuilin unisena ja nousin seisomaan. Pian huomasin paperi lappusen pöydällä jossa luki

"Luke♡ ps. Anteeksi"

kylmät väreet kulkivat lävitseni ja sydämmeni alkoi sykkiä kovempaa. Mitä tämä oli? Avasin paperin ja luin sen ääneen.

"Mun oli pakko tehä tää näin. En pystyis sanoo tätä sulle suoraan. Mä vaan en rakasta sua enää niin. Oot mulle silti tärkee. Tää oli tässä."

Ensimmäinen kyynel valui poskelleni ja sitten tipahti kirjeen alareunaan.

"Anteeks. Lähdin aamulla koneeella kohti Suomea ja muutan myös Suomeen takaisin. Älä etsi mua. Toivon et jatkat elämää ilman mua. Jonkun muun kanssa. Ei mun. Kaikkee hyvää. Anteeks ja Hyvästi.

Violet Xx."

"Ei ei ei" sanoin hiljaa paniikissa tiputtaen paperin lattialle ja kävelin edestakaisin raapien hermostuksissani päätäni. Kyyneleet vierivät poskilleni. Ryntäsin avaamaan kaappia. Violetin vaatteet eivät olleet enään siellä.

"Voi vittujen vittu"

Raivoissani riuhtasin omat tavarani kaapista lattialle. sydämmeeni nipisti. Tunsin sen rikkoutuvan satoihin osiin.

"EII" Huusin minkä pystyin ja kaaduin hotellihuoneen kokolattia matolle itkemään. Hän tosiaan särki sydämmeni pahemmin kun kukaan muu koskaan. Miten koskaan selviän? Olin menettänyt elämäni rakkauden. Elämäni valon. Koko elämäni. En jaksa. Tämä oli Loppu.

 Tämä oli Loppu

Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
Light of my life (L.H fanfic in Finnish)Onde histórias criam vida. Descubra agora