Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

32.

Yritin kiivetä sänkyni tikkaita alas niin hiljaa kun vain pystyin. Kello oli kuusi aamulla ja minä olin taas herännyt aikaisin enkä saanut enään unta. Ajatukset pyörivät päässäni ja valvottivat. En tiennyt miten koskaan pääsen Lukesta yli.

Istuin yksin keittössä hörppien teetä. Kaikki muut olivat nukkumassa. Olin iloinen että sain vihdoin omaa aikaa jossain muuallakin kun omassa sängyssäni.

 Huomasin Luken puhelimen pöydän toisessä päässä. Olin liian utelias enkä voinut vastustaa kiusausta. Otin sen käteeni ja avasin lukitusnäytön. Hänen taustakuvanaan on kuva Ashtonista Calumista Michaelista ja Lukesta itsestään joka pitää minua sylissään. Muistan sen päivän niin hyvin. Olimme alkaneet Luken kanssa juuri seurustelemaan. Kuva sai pienen hymyn huulilleni mutta samalla se vihloi sydämmessä. Kaikki oli silloin vielä niin hyvin, täydellisesti ja luulin olevani onnellinen Luken kanssa.

En tiedä miksi, mutta yritin päästä hänen puhelimeensa. Lukella oli pin koodi jota yritin keksiä. Kukaan ei ollut hereillä enkä voinut jäädä kiinni ja olin liian utelias joten miksipä ei. Näpyttelin näytölle ensin koodin 58211 muttei se päästänyt minua sisään. Kokeilin vielä koodia 47291 muttei sekään ollut oikea. Näppäilin koodin 48221 mtta sekään ei toiminut. Viidestä kokeilusta puhelin menisi lukkoon hetkeksi ja Luke saisi tietää jonkun yrittäneen päästä sinne. Yritin siis vielä yhden, eli viimeisen kerran päästä sisään. Mietin tarkkaan mitkä numerot valitsen. Painelin näytölle koodin 31015 ja yllätyksekseni pääsin sisään. Lukella oli sama kuva alkunäytölläkin. Selailin Luken alkunäyttöä edes takaisin. Hänelle oli tullut muutamia ilmoituksia ja viestejä mutta halusin silti kunnioittaa hänen yksityisyyttään ja olla lukematta niitä.

"Ai sä muistit" ääni kuului takaani ja näin paidattoman Luken takanani nojaavan chillisti seinään. Laitoin hänen puhelimensa nopeasti samaan paikkaa mistä sen otinkin ja katsoin Lukeen oudosti. En todellakaan muistanut. Mitä olisi pitänyt muistaa? "Mistä sä puhut" kysyin häneltä ihmeissäni ja hymyilevä Luke istuitui pöydän toiselle puolelle ja laittoi kätensä omani päälle. Pystyin tuntemaan hänen lämpimän kosketuksensa."Mun elämäni paras päivä. 10.3.2015 kun mä löysin sut tien pielestä istumassa matkalaukkujes päällä" Luke hymyili niin  että hänen hymykuoppansa näkyivät ja katsoi suoraan silmiini. Tunsin perhosia vatsassani ja sisälläni kipinöi. Vain Luke pystyi antamaan minulle tämän tunteen. Hänen katseensa oli niin hellyyttävä että melkein sulin. Viimein asia kumminkin valkeni minulle. 10.3 oli päivä jolloin muutin Australiaan. "Ai" sanoin hiljaa painaen päätäni alas sillä pieni hymy yritti tulla huulilleni. Luke tajusi että minua hymyilitti ja lähti naurahtaen pois paikalta. Join teeni loppuun ja menin takaisin punkkaani.

Istuin olohuoneen sohvalla Michaelin kanssa ja katsoimme telkkaria. Luke makasi sängyllään ja räpläsi puhelintaan. Ashton ja Calum olivat hakemassa pizzaa. "Mistä te puhuitte Luken kanssa tänään" Michael kysyi viekkaasti. "Ei mistään ihmeellisestä" vastasin ja yritin vaihtaa puheenaihetta tuloksetta. "Siittehän sä voit kertoa mulle ku ei oo mitään ihmeellistä" Michael nauroi. "Mä vaa jäin kiinni sille ku pääsin sen puhelimeen" sanoin nolostuneena. "Noh mikä se koodi oli" Michael yritti udella. "Se päivä ku mä saavuin Australiaan ja tapasin Luken ekaa kertaa" vastasin. "MITÄ! ELI SE VÄLITTÄÄ SUSTA VIELÄ" Michael huusi ja hänen leukansa loksahti auki. "SHHHH!" Sähisin hänelle ja työnsin köteni hänen suunsa eteen. "SE PITÄÄ SITÄ SEN PIN KOODINA! USKOMATON JÄTKÄ" Michael huuto kuiskasi. Olin varma että Luke kuuli Michaelin huudon. Voiko olla että Luke välittäisi minusta vielä? Entä Alexa?

--

KIITOS TEILLE KAIKILLE! FICCI ON SAANUT JO 2K LUKUKERTAA! OOTTE IHANIA. KIITOS KUN LUETTE.

Pahoittelen pitkää kirjoitustaukoa! Motivaatio on ollut hieman kadoksissa ja koulu vienyt paljon aikaa. Tästä nyt tuli todella lyhyt luku, pahoittelut siitä!  Jakakaa ihmeessä, kommentoikaa ja painakaa tähteä. Toivottavasti tykkäätte ❤