Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

21. ei sillä kauhean hyvin mene

En ole ollut missään tekemisissä poikien kanssa nyt muutamaan päivään. Päivät olen hengaillut Sofian, muiden ystävieni ja välillä Miken kanssa. Juttelin eilen Miken kanssa kaikki asiat selväksi. Olemme nykyään kaveteita ja sovimme että unohdamme kaiken mitä tapahtui muutama vuosi sitten. Vaikka asiat Suomessa ovat nyt hyvin, en aijo muuttaa takaisin. Minun elämäni oli nyt muualla.

Päätin taas soittaa Harrylle videopuhelua.
"Mulla on niin kova ikävä" sanoin Harrylle joka melkein meinaa nukahtaa kun siellä on pian jo aamuyö. "Mullakin. Voithansä tulla jo ainasemminkin takaisin" Harry vastasi unisena. "HEEEEEEEEEEI" Kuulin yhtäkkia huutoa ja kauheata räminää kunnes näin miten Michael juoksi ja hyppäsi Harryn päälle. "Violeeet!" Michael huusi nähdessään minut Harryn kooneen näytöllä. Miten hän jaksaa riehua keskellä yötä. "Harry, mä haluaisin puhus Michaelin kanssa kahdestaan jos käy?" Kysyin varovasti. Halusin puhua Lukesta mutta tiesin ettei Harry ole hänen kanssaan väleissä eikä mielellään hänestä puhuisi. Michael otti Harryn koneen ja lähti juoksemaan sen kanssa omaan huoneeseensa. "Tota... noin-" kerkesin sanoa kunnes Michael keskeytti. "Sä haluat puhua Lukesta mä tiedän anna tulla nyt kysy pois" hän sanoi turhautuneesti kun olin niin vaikeana. "Harry ei siis oo sen kans väleissä?" Sanoin hiljaa ettei kukaa siellä kuulisi minua.

"Ei ne oo puhunu sen tappelun jälkeen. Tuiottavat tosiaan murhaavasti ja vittuilee" Michael naurahti. Typerät kun eivät osaa käyttäytyä. "No miten muuten sillä menee? Onks se sanonu jotai siit lentokenttä jutusta?" Kysyin häneltä varovasti. En tiedä edes miksi kysyin näitä asioita Michaelilta enkä Lukelta itseltään. "MITÄ kävikse tosiaan sanoo sullekki heipat!?" Michael huusi. Hän ei ilmeisesti tiennyt siitä. Nolostuin hieman enkä sanonut mitään. "Se ei ollu enää autossa ku tultii takas ja se oli laittanu tekstaria et menee hakee jotai juttua ja tulee myöhemmin mut se oliki sun luona!" Michael innostui. "Joo tuli se, sil oli varmaan syy miksei kertonu siitä joten älä sano mitää et tiedät tästä. Miten sillä muuten menee?" Kysyin ja vannotin Michaelin olemaan hiljaa. "Joo en sano. Ei sillä kyllä kauhean hyvin mene" Michael sanoi ja vakavoitui. "Keikan jälkeen se on menny vaa yksin omaan huoneeseen. Onneksi keikan aikana näyttää energiseltä ja iloselta mut sit sen jälkeen se muuttuu samanlaiseks. Ei se enää tee muuta ku nukkuu. Näyttääki kokoajan itkuiselta ja väsyneeltä eikä edes suostu puhumaan mikä sitä vaivaa, vaikka kyllä me se syy tiedetään." Michael selitti nähdessään kysyvän ilmeeni. En tiennyt että hän otti eron näin raskaasti. Juttelimme vielä hetken Harryn kanssa ja sitten olikin aika mennä nukkumaan.

~~~

Viimein olisi se päivä kun pääsisin takaisin. Kaksi viikkoa meni hujauksessa. Harryn kanssa olen säpuhunut puhelimessa aina kun hänellä on ollut aikaa. Lukesta en ole kuullut enään mitään. Onneksi lentoni ei ole kovin pitkä.

Koneeni viimein laskeutui ja odotin kuimeissani laukkuni tulevan hihnalta. Olin aivan täpinöissäni enkä meinannut pysyä paikallani. Viimein laukkuni saatuani suorastaan kiidin ulos kentältä jossa näin kaikkien poikien seisovan auton luona. Aloin kiljumaan ja itkemään. Juoksin suoraan Harryn halaukseen ja nostin jalkani ilmaan hänen pyörittääkseen minua halatassamme. "Mul oli ikävä" kuiskasin Harryn korvaan ja hän laski minut alas. Kaikki pojat seisoivat rivissa ja nauroivat meille. Jopa Luke. "Kyl mä teitäki haluan halata" sanoin innoissani ja juoksin halaamaan muitakin poikia.

Kun olin halannut kaikkia muita paitsi Lukea jäin seisomaan hänen eteensä. "Onks kaikki hyvin?" Kysyin ja katsoin hänen kirkkaisiin silmiinsä.
"On" hän vastasi hymyillen ja halasin sitten häntäkin. Taisi piristyä paluustani. Tai sitten jokin muu teki hänet onnelliseksi? Halien jälkeen lähdimme limusiinilla kohti hotellia jossa majoittuisimme muutaman päivän. Minulla oli onneksi oma huone ja halusin ottaa sen nyt käyttöön enkä viitsinyt enään Harryn huoneessa nukkua. Pian kumminkin olisi muutaman viikon tauko keikkailusta ja palaisimme Australiaan ja muut minne ikinä haluaisivatkin mennä.

---

Jotenki tuntuu et tästä tuli vähän tylsä luku mutta ens kerralla sitten parempi!