Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

23. olisinko valmis antamaan anteeksi

Aamulla heräsin aikaisin että kerkeäisin valmistautua ajoissa. Tänään juhlittaisiin Luken syntymäpäiviä.

Saavuttuani poikien huoneeseen missä kaikki muut jo olivat, piilotin lahjakassini kaappiin eteisessä sillä halusin antaa sen Lukelle henkilökohtaisesti. "Noh mites me juhlitaan tänään?" Kysyin kaikilta hieman hengästyneenä juostuani paikalle ja istahdin sohvan käsinojalle kun muualla ei ollut tilaa. "BAARIIN" yllätys yllätys Louis huutaa innoissaan. "Sinne kai sitten" Luke naurahti ja hymyili minuun päin.

"Voidaanko jo mennä aamupalalle?" Niall makasi lattialla ja huusi valittaen. Paralla oli aina nälkä. "Todellakin!" Michael huudahti ja lähti juoksemaan ovelle Niallin kanssa muut pojat perässään. "Luke" sanoin äänekkäästi mutta niin ette muut kuulleet sitä. Luke käveli luokseni ja odotin muiden lähtevän että saisimme olla rauhassa. "Mullaki on sulle lahja" sanoin leveästi hymyillen ja aloin kaivaa lahjaani kaapista ojentaen sen Lukelle. Luke hymyili hieman yllättyneesti avatessaan lahjaansa. "You complete mess" Luke luki kuiskaten ja hymyili. Kassissa oli musta T-paita tuolla tekstillä ja suklaata. "Kiitos" Luke kuiskasi ja halasi minua tiukasti. Halauksen jälkeen jäimme molemmat vain hiljaa seisomaan vastakkain ja tuiotin jalkojani. Nostin varovasti päätäni nähdäkseni Luken. Katsoin suoraa ylös hänen silmiinsä. Vatsani oli täynnä perhosia ja kämmeneni hikoilivat. Olin niin paljon lyhyempi Lukea että jouduin katsomaan melkein kun suoraa taivaaseen jos halusin nähdä Luken kasvot. Olin hädin tuskin häntä edes olkapäihin asti. Tuiotin Lukea suoraan silmiin ja hän tuiotti minua. Hymähdin hiljaa ja käänsin katseeni taas jalkoihini. Tunsin hellän otteen poskellani joka ohjasi minua katsomaan Lukeen. Näin taas Luken silmät katsomassa omiani ja pian hän alkoi lähentyä minua. Huulemme melkein koskettivat toisiaan kunnes viimehetkellä peräännyin kääntäen pääni pois. "Mennään" sanoin nopeasti ja lähdin kävelemään kohti ravintolaan jossa saisimme aamupalan. Kuulin Luken huokaisevan ja sulkevan oven tullessaan perässäni.

"Mihis te jäitte" Michael kysyi tirskuen minun ja Luken saavuttuttua heidän luokseen. Kaikki hiljenivät ja käänsivät katseensa meihin. "Mä annoin vaan Luken synttärilahjan" sanoin hiljaa ja yritin hymyillä pienesti sillä olin niin hämmentynyt äskeisestä. Yrittikö hän suudella minua? Melkein annoin sen tapahtua? Miksi? Istuiduimme Luken kanssa pöydän ääreen ja muut jatkoivat jutteluaan.

Yritin koko aamupalan ajan vältellä katsetta Lukeen. Olin hämmentynyt ja kysymykset pyörivät päässäni. Päästyäni huoneeseeni kaaduin sängylleni ja painoin tyynyn naamalleni. Olisinko valmis antamaan anteeksi Lukelle hänen tekonsa jälkeen? Tulisiko meistä enään mitään? Rakastiko Luke minua vielä? Miksi tämän piti olla näin vaikeaa.

---

Hieman lyhyt luku mutta yritän julkaista lukuja vähintään 2 kertaa viikossa riippuen kuinka kiireistä on ollut koulussa. Painakaa tähteä jos tykkäsitte ja saa jakaa myös :)