Minä, Violet 18 vuotta olen jo pitkään haaveillut Australiaan muutosta. Vihdoin,lukion käytyäni pääsin toteuttamaan suuren haaveeni. Halusin alottaa elämäni täysin puhtaalta pöydältä Australiassa. Halusin unohtaa menneisyyteni Suomessa. Australiaan...
"Perkele" kuiskasin itsekseni istuessani sairaalan käytävällä odottamassa uutisia Violetista. Nojasin päätä käsiini ja yritin olla itkemättä. Itkisin, ellei muut pojat olisivat täällä. Pelkäsin. Pelkäsin ettei Violet selviäisi. Jos hänen päänsä sai tarpeeksi ison kolauksen.
Istuimme kaikki neljä sairaalan penkeillä ja olimme hiljaa. Kukaan ei sanonut mitään paitsi Ashton, joka yritti rauhoitella minua ja sanoa kaiken järjestyvän. Halusin uskoa niin käyvän.
"En anna tätä koskaan itselleni anteeksi. Se on nyt mun vika jos Violet kuolee" kuiskasin tuskissani Ashtonille joka yritti taas sanoa ettei niin käy. Olen pilannut kaiken.
Näin lääkärin tulevan vakavan näköisenä huoneesta jossa Violet oli ja nousin nopeasti seisomaan. Näin hänen kasvoistaan ettei Violet selvinnyt. Tuntui kun kivi olisi tippunut sydämmeni päälle ja murskannut sen.
"Selviääkö Violet" Calum kysyi hätääntyneenä.
Olin valmistautumassa pahimpaan. En kestäisi kuulla lääkärin sanovan Violetin menehtyneen. Mutta faktat oli hyväksyttävä.
"Kyllä, hän sai pahan aivotärähdyksen ja hänen yksi kylkiluu on murtunut" läääkäri sanoi ja ja hätkähdin. Violet ei kuollut. Nyt kyyneleet virtasivat kasvoilleni enkä voinut enään pidätellä niitä.
"Päästäänkö me tapaamaan häntä" kysyin yrittäen pidätellä itkuani ja Ashton tuli taputtamaan selkääni lohdutukseksi.
"Valitettavasti vain omaiset pääsevät" lääkäri sanoi pahoittelevasti.
"Mä olen omainen. Hän on mun tyttöystävä" sanoin ja nielasin raskaasti. Pystyin melkein kuulla poikien leukojen loksahtavan auki. Minun oli pakko valehdella. Minun oli saatava nähdä Violet.
Violetin näkökulma:
Kuulin hiljaista piippausta vierelläni. Päähäni ja kylkeeni koski. Minun oli vaikeaa saada silmäni auki. Tajusin olevani sairaalassa. Olin kiinni jossain letkuissa joista meni jotakin ainetta suoneeni. Jalkani oli paketissa ja käsivarressani oli sidettä. Tiesin heti että lääkärit olivat nähneet viiltelyhaavat. Ovi avautui ja lääkäri käveli sisään Luke perässään.
"Päästin poikaystäväsi tänne" hän ilmoitti ja hämmennyin. Ei Luke ollut poikaystäväni? Luke istui penkille viereeni ja otti käteni omiinsa. Näin hänestä että hän oli itkenyt ja valvonut koko yön. En suostunut katsomaan häneen. Olin hänelle edelleen vihainen.
"Vakavan tason aivotärähdys, vasemman puolen kolmannen kylkiluun murtuma ja haavoja käsissä" lääkäri luki paperistaan ja huomasin Luken olevan ihmeissään lääkärin sanoista.
"Violet, mistä haavasi ovat tulleet?" Lääkäri kysyi vakavana. En vastannut.
"Violet" hän sanoi uudestaan.
"Mä viilsin" kuiskasin ja näin miten Luke painoi päänsä käsiinsä jossa hän piti minun kättäni. Hän oli selkeästi pettynyt ja surullinen. Luke tiesi minun olevan rikki hänen takia ja siksi sorruin viiltelemään.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
~
Juteltuani hetken lääkärin kanssa lääkäri jätti meidät kahden kesken.
"Sä viilsit?" Luke sanoi vakavana ja käänsin katseeni hänen punaisiin silmiinsä. Nyökkäsin pienesti ja aloin melkein itkemään.
"Miks" Luke kuiskasi ja puristi kättäni. Eikö hän todellakaan tajunnut!? Tottakai hän tajusi.
"Etsä oikeesti tiedä!? Tajuutsä et mä oon ollu ihan helvetin rikki tän sotkun takia ja nyt sä vielä väität itteäs mun poikaystäväks?!" Sanoin korottaen ääntä ja päähäni alkoi taas koskea.
"Mä sanoin sen koska mä haluan olla se sulle. Viimeyön aikana mä tajusin et rakastan sua enemmän kuin mitään enkä kestäis ilman sua. Sä oot koko mun elämä. Sä oot parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu ja mä en nyt suostu menettämään sua. Mä en voi uskoo kuin tyhmä oon ollu. Mun takia sä aloit taas viiltelemään. Mä lupasin etten koskaan satuttais sua mut silti mä tein niin. Anna anteeks. Mä Violet rakastan sua" Luke sanoi ja kyynel tipahti hänen poskelleen. Aloin itsekkin itkemään vielä enemmän. Tuo oli kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu.
"Luke-" sanoin itkuni seasta. "Mäki rakastan sua" sain sanottua ja Luke nousi ja otti kyynelten kastamasta poskestani hellästi kiinni suutellen minua.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tässä taas uutta lukua! Mitä mieltä olisitte jos alkaisin laittamaan keskelle tarinaa kuvia tilanteesta, jos vain löydän sopivia vai katkaiseeko se sitä tarinaa ikävästi? Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette!
