Minä, Violet 18 vuotta olen jo pitkään haaveillut Australiaan muutosta. Vihdoin,lukion käytyäni pääsin toteuttamaan suuren haaveeni. Halusin alottaa elämäni täysin puhtaalta pöydältä Australiassa. Halusin unohtaa menneisyyteni Suomessa. Australiaan...
Vihdoin tuli poikien joulutauko. He pääsisivät lepäämään.
Istuimme Luken kanssa pienlentokoneessa kohti Suomea. Itseasiassa olinme jo Suomen yllä mutta rankan lumisateen takia emme saaneet lupaa laskektua ja lensimme vain ympyrää.
Luke ei ole koskaan ennen käynyt Suomessa ja hän oli aivan täpinöissään. Häntä myös jännitti vanhempieni kasvotusten tapaaminen. Hehän tietävät meidän suhdesotkuistamme, kiitos sosiaalisenmedian.
Hyvää iltaa täältä ohjaamosta. Saimme juuri laskeutumismuvan joten valmistaudumme laskeutumaan muutaman minuutin kuluttua. Pidättehän turvavyöt kiinni kunnes lentokone on täysin pysähtynyt ja muistutamme tupakoimiskiellon olevan voimassa koko lennon ajan. Ilma Suomessa on hieman tuulinen ja lämpöä sellaiset -7 astetta. Kiitos kun valitsitte juuri meidän lentomme ja toivotamme hyvää kotimatkaa.
Lentokoneen kapteeni kuulutti ja aloinme pian laskeutua.
Viimein laskeuduttuamme Helsinki-Vantaan Lentokemtälle suuntasimme hakemaan matkalaukkujamme ja sitten ulos mistä vanhempani tulisivat meidät hakemaan.
Astuimme ovista ulos ja jäätävän kylmä tuuli iski naamaan.
"Ompa täällä tosiaan kylmä" Luke sanoi tutisten ja työnsi kaulahuiviaan naamalleen samalla puristaen kättäni.
Vanhempani eivät olleet tulleet vielä joten jouduimme odottamaan ulkona hetken.
Vimein vanhempani kurvasivat parkkipaikalle ja minä lähdin juoksemaan heidän luokseen jättäen matkalaukkuni ja Luken siihen.
"Ihanaa nähdä teitä pitkästä aikaa!" Huudahdin ja halasin vanhempiani. En ollut nähnyt heitä aikoihin.
Pian Luke tuli perässäni rahaaten omaa ja minun matkalaukkuani takanaan.
"Äiti ja isä, tässä on Luke" sanoin heille tämän tullessa luoksmme.
"Hauska tavata herra ja rouva Moss" Luke tervehti ja kätteli heitä molempia.
Istuimme Luken kanssa takapenkillä ja vanhempani ostuivat edessä. Pitelin Luken viileää kättä kämmenieni välissä. Äitini uteli kaikkea mahdollista Lukesta, hänen urastaan ja perheestään. Hänellä oli tosin Englannin kielessä pieniä ongelmia joten jouduin välillä selventämään Lukelle mitä hän yritti sanoa. Hän myös kerkesi ihmietellä miten Luke oli minua niin huomattavasti pidempikin.
Kotonani esittelin Lukelle paikkoja ja näytin huoneeni jossa nukkuisimme seuraavan yön kunnes lähtisimme kohti New Yorkia.
"Pahoittelen äidin käytöstä. Hän on vähän utelias ja vähän ylihuolehtivainen miesjutuissa" naurahdin ja kaaduin vanhan huoneeni sängylle viimein kun saimme olla rauhassa.
"Ei se mua haittaa. Ymmärrän toki sen että hän haluaa huolehtia susta" Luke sanoi ja tuli viereeni makaamaan kaapaten minut kainaloonsa.
~~~
Herättyämme menimme alakertaan syömään riisipuuroa mitä äitini teki joka joulu. Luke ei ollut koskaan ennen maistanut riisipuuroa joten hän piti sitä outona mutta kelpasi. Aamiaisen jälkeen menimmekin Luken kanssa pihalle tekemään lumiukkoa. Luke ei siis koskaan ennen sellaista päässyt rakentamaan ja ihan välttämättä sen halusi tehdä.
"Hei aii toi sattuu!" Huusin tuntiessani lumipallon osuvan selkääni kun pöritin lumiukon alimmaista pallo pitkin lumihankea.
"Mä vielä kostan tän" sanoin ilkikurisesti ja pyörittelin toista pientä palloa lapasieni välissä.
"Et sä saa kiinni" Luke huusi kovaa nauraen ja lähti karkuun.
Yritin juosta ja saada häntä kiinni mytta tuo pitkä jalkainen poika oli minua paljon nopeampi.
Saatuamme lumiukon tehtyä siirryimme sisälle syömään ja avaamaan lahjoja. Vanhempani tulivat hyvin toimeen Luken kanssa ja Luke heidän kanssaan. Oli ihanaa olla koko perhe yhdessä. Jopa siskonikin piti Lukea mukavana vaikka heidän musiikkia ei kuuntelekkaan. Kaikki oli täydellisesti. Vai oliko?
~
Vietimme Luken kanssa uudenvuoden New Yorkissa.
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
Sielläkin oli lunta muuttei niin paljon kun kotona Suomessa. Kävelimme romanttisesti käsikädessä pitkin nykin katuja hennon lumisateen alla. Kävimme shoppailemassa ja syömässä hyvää ruokaa. Näimme nähtävyykisä. Kävimme keskustassa katsomassa ilotulitus näytöstä ja paraateja. Pidimme hotellissa kaksinkeskistä hauskaa jostai ei enempää tarvitse puhuankaan. Muutaman kuukauden päästä tulisi vuosipäivämmekin. Mutta sitä emme koskaam tulisi juhlimaan. Tuntui pahalta tehdä niin Lukelle, mutta en tuntenut enään mitään häntä kohtaan.
Tammikuun 5. päivä heräsin ennen Lukea. Tosin herätyskellooni. Pakkasin loput tavarani ja kirjotin kädet täristen Lukelle kirjeen. En pystyisi sanomaan tätä kaikkea kasvotusten ja nähdä kun särjen hänen sydämmensä. Annoin viimeisen pusun tämän kauniin pojan pehmeälle poskelle ja kyynel vierähti silmäkulmastani. Katsoin vielä viimeisen kerran häneen ja kuiskasin:
"Anteeksi"
Suljen hottellin oven viimeisen kerran. Se oli nyt ohitse.
