Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

4. In Café

Kävelimme molemmat  portaita pitkin alas emmekä puhuneet mitään. Minua jotenkin hermostutti, en vain tiedä miksi. Tunsin itseni niin typeräksi.

Saavuttuamme kahvilaan tilasimme molemmat latet ja menimme istumaan pieneen pöytään suuren ikkunan viereen. "Noh mites sä oot viihtynyt täällä?" Luke kysyi minulta hieman hymyillen. "Ihan hyvin, tosi kaunis paikka" Vastasin hieman ujosti. Jatkoimme kahvien juomista ja jo pian hiljaisuuden jälkeen löysimme paaaaaaljon keskustelun aiheita. Hetken juteltuamme pari tyttöä tuli pyytämään Lukelta nimikirjoituksia ja katsoin häntä ihmeissäni sillä en todellakaan tajunnut miksi he Lukelta niitä pyysivät. "Sä et ehkä tiedä kuka mä olen?" Luke kysyi naurahtaen huomatessaan oudon katseeni. En vastannut mitään sillä en ymmärtänyt että mitä hän alkoi selittämään. "Kai tiedät bändin kun 5 Second Of Summer? Mä olen yksi bändin jäsenistä." Luke sanoi nauraen. Meinasin tukehtua Latteeni. Kyllä tiesin bändin mutten  ollut fani niin en siis osannut yhdistää Lukea tähän bändiin.

"Mitä!? Ootko tosissas? Hei must tuntuu et mun pitää lähtee ettei joku luule et oon sun kanssa täällä hyödyntämässä sun julkisuutas." Sopersin hänelle nopeasti ja aloin pakkaamaan tavaroitani kunnes Luke tarttui kädestäni. "Heihei ei kukaan niin luule. Älä mene jooko" Luke aneli minulta. Päätin jäädä ja jäimme juttelemaan Luken kanssa hänen urastaan ja kaikesta muusta tähän liittyen. "Haluaisitsä tulla vaikka kattomaan mun Calumin, Ashtonin ja Michaelin bändi treenejä vaikka huomenna? Ei olla treenattu pitkään aikaan ku Michael oli viettämässä aikaa sen perheen kanssa."

Luke kysyi innoissaan. Vastasin myöntävästi ja tein lähtöä sillä kello oli jo aika paljon. Lähdimme molemmat kotiin päin ja Luke otti kädestäni kiinni. Säikähdin hieman tätä mutta annoin silti hänen pitää kädestäni kiinni. Kävelimme kiusallisessa hiljaisuudessa talojemme pihalle missä tiemme erkanisivat.

"Mä tästä meenki, nähdään huomenna."

Luke sanoi ja jäin katsomaan hänen sinisiä silmiänsä. Katsoimme molemmat toisiamme silmiin emmekä välittänyt muusta maailmasta ollenkaan. Tuntuu kun oisimme seisonut ja tuiottanut toisiamme ikuisuuden vaikka olimme siinä ehkä minuutin. Sitten vasta tajusin vastata Lukelle.

"Öö tota öö joo moikka"

Mumisin hänelle nolostuneena ja käänsin katseeni pois hänestä Luken puriessaan huultaan. Hän vain naurahti ja lähti kävelemään kotiansa kohti. Kävelin nopeasti ovea kohti kunnes käännyin katsomaan Lukea kun hän käveli. Hän näytti niin hurmaavalta kun hän käveli omalla rennolla tavallaan kädet farkkujen taskussa. Jäin katsomaan häntä hetkeksi kunnes Luke kääntyi katsomaan minua. Käänsin vain nopeasti pääni ja jatkoin matkaani nolostuneena. Tunsin ounastuvani mutta onneksi kukaan ei ollut näkemässä sitä. Olin jäänyt kiinni Lukeen perässä tuiottamisesta ja vieläpä itse Lukelle.

Kotiin päästyäni kaaduin sängylleni ja ajattelin vain päivän tapahtumia. Olin hyvin väsynyt. Huomasin puhelimeni tärisevän vieressäni ja näin siihen tulevan viestin. Se oli Lukelta.

"Oli kiva päivä tänään. Tuu kahdelta mun luokse niin näät muut pojat ;)
-Luke"

En jaksanut vastata mitään vaan menin suoraan kuumaan kylpyyn ja söin hieman iltapalaa ja sitten suoraan nukkumaan.

-----------------------------------
Kiitos kun luit❤
Toivottavasti en etene tarinassa liian nopeasti/hitaasti? Omasta mielestä menen ihan hyvää vauhtia :D kommentoikaa toki mitä piditte ja vielä sellanen juttu että voi olla etten korjoita aina kauheen usein koulu kiireiden takia.