Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

1. Uusi Elämä

Tänään pääsisin vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani. Muuttaisin Australiaan. Olin miettinyt tätä pitkään. Tiesin jo pienestä lähtien että haluan muuttaa jonnekkin suureen kaupunkiin. Isäni mielestä olisi typerää muuttaa niin kauas Suomesta kun voisin vielä yhtä hyvin asua kotona eikä minulla olisi kiire vielä hankkimaan omaa kotia. Varsinkaan niin kaukaa perheestäni. Mutta olin kuukausi sitten täyttänyt 18 vuotta joten sain päättää elämästäni eikä kenelläkään ollut sanomista siitä mitä tein. Tai itseasiassa kyllä minulle joistain asioista motkotettiin, kuten tästä, mutta kukaan ei enään voinut määrätä minua. Rakastun silti perhettäni. Perheeseeni kuului äitini Mary, isäni Anton ja sisköni Alice. Äiti ja isäni tapasivat Amerikassa isän ollessaan siellä vaihdossa. Koska äitini on kotoisin Amerikasta, minulle annettiin vähän erikoisempi nimi Suomessa.

Vanhempani ja siskoni tulivat lentokentälle saattamaan minua niin pitkälle kuin vain pääsivät ja hyvästelivät minut. Äitini melkein itki mutta lupasin tulla käymään taas ennen joulua.

Parin kuukauden päästä alkaisi kesäloma. Olin juuri ja juuri kirjoittanut itseni syksyllä ylioppilaaksi ja päässyt lukiosta.

Lentokoneeseen päästyäni laitoin kuulokkeet korvilleni ja yritin nukkua, olihan edessä vielä pitkä lento. Näin vain ikkunasta kun muita matkustajia lastattiin kyytiin ja miten vesipisarat paiskautuivat lasiin. Olin helpottunut että olin laittanut rennot vaatteet ettei tulisi tukalaa istua monta tuntia lentokoneessa. Päälläni olivat pinkit velour housut ja rento valkoinen t-paita.

"Hyvää iltaa, tässä lennon kapteeni. Air Bus 4007 aloittaa laskeutumisen noin 20 minuutin kuluttua. Toivottavasti viihdyit lennollamme ja tervetuloa uudelleen."

Heräsin ilmoitukseen jossa kuulutettiin koneen laskeutuvan pian. Olin nukahtanut ja nähnyt painajaisia menneisyydestäni. Kaikesta niistä huumeluolista jossa 'kavereideni' kanssa polteltiin pilveä ja tehtiin muuta kaikke kamalaa mitä kadun todella paljon. Sieltä löysin poikaystävänikin jonka kanssa seurustelin melkein vuoden. Erottuamme elämäni lähti alamäkeen. Viikonlopuista ei mitään muistikuvia. Tiedän vain että baarissa ne oli vietetty ja samoin lomat. Ihme että edes kirjoitin ylioppilaaksi. Nyt jättäisin sen kaiken lopullisesti taakseni.

Saatuani matkatavarat lähdin suuntaamaan parkkipaikalle missä äitini serkku odottaisi minua ja veisi minut asunnolleni. Löydettyäni hänet heitin tavarani takakonttiin ja lähdimme ajamaan toiselle puolelle Sydneytä jossa asuntoni sijaitsisi. Alku matkasta olimme ihan hiljaa, uskoin sen johtuvan siitä että hän tiesi menneisyydestäni, ja oli jännittynyt siitä mitä hänen pitäisi sanoa. Äiti kertoi hänelle aina kaiken.

"Miten sulla nykyään menee?ootkai päässy pois siitä seurasta?" Hän kysyi hieman totisena. Puristin käteni nyrkkiin sillä minua alkoi ärsyttämään tälläinen kuulustelu asioista jotka ei hänelle kuuluneet.

"Ihan hyvin menee ja enhän mä muuten tässä olis jos niissä piireissä vielä pyörisin!" Tokaisin hänelle hieman ilkeään äänen sävyyn ja hän katsoi minua vihasesti.

"Miksi sä käyttäydyt kun joku teini vaikka olet jo aikuinen nainen?" Hän kysyi minulta ihmeissään ja vihaisesti.

"No ehkä siks koska mua ärsyttää tollanen kuulustelu kun nää asiat ei sulle kuulu millään tavalla!" Huusin hänelle. Hän pysäytti auton tiensivuun ja aloitti kunnon saarnan.

"Kuules nyt neiti..."

hän aloitti saarnaamaan mutten kuunnellut loppuun sillä nousin autosta paiskaten oven kiinni ja otin matkalaukkuni takakontista ja lähdin kävelemään pois päin autosta.
Hän lähti valkoisella Bemarillaan kurvaillen pois luoltani ja jätti minut siihen.

Päässä kiehui. Raivoissani kävelin asfalttia pitkin jotta löytäisin vaikka bussipysäkin että pääsisin kotiini. En tiennyt yhtään missä olen. Tietä ympäröi pelkää peltoa ja aurinko porotti kuumasti niskaan. Minun oli löydettävä pian jonnekkin sillä minulla ei ollut kun vesipullo eikä yhtään ruokaa.

Kaadoin matkalaukkuni tien varteen ja istuin sen päälle hörppäämään vettä. Painoin pääni käsiin ja tirautin pari kyyneltä. Olin hieman peloissani sillä aurinkokin alkoi pian laskeutua ja olin eksyksissä. Täällä tuskin on turvallista nuoren tytön turvallista kävellä pimeällä tietämättään missä on. Nojasin päätäni aitaa vasten ja melkein nukahdin siihen kunnes kuulin auton hurinaa. Matta musta hienon näköinen auto ajoi minuakohti ja pysähtyi luokseni. Säikähdin että minut ryöstetään tai tehdään jotain. Auton pysähdyttyä ikkuna aukesi ja sieltä tuli näkyviin vaalea tukkaisen pojan pää.

_______________________________

Kertokaa ihmeessä mitä piditte! Jos jotain parannettavaa niin kertokaa. Tää on mun eka fanfic joten en tiedä onko mistään parhaimmasta päästä mutta parhaani yritän :D seuraavaa osaa kirjoitan mahdollisimman pian että pääsette makuun. Pahoittelen kirjoitusvirjeitä ja kiitos kun luette❤