Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

22. Syntymäpäivä lahja

Nousin aikaisin aamulla koska muistin että Lukella on synttärit huomenna eikä minulla ole lahjaa hänelle vielä. Olin unohtanut kokonaan. Monta tuntia selailin tietokonettani etsiessäni ideoita mitä antaisin Lukelle. Minua stressasi liikaa. "Huomenta kaunokainen" ääni huusi ja joku juoksi sisään. Michael. "Mitä sä oot tehny ku näytät tollaselta!?" hän huusi järkyttyneenä nähdessään minut. Kieltämättä näytin aika järkyttävältä. Hiukseni olivat aivan sekaisin ja tummat silmänaluset parin tunnin yöunien jälkeen. "No kiitos" naurahdin hänelle ja selasin kaiken maailman sivustoja.

"Mikä stressaa" Michael kysyi ja istui sohvalle viereeni. Hän ilmeisesti näki minun olevan hyvin stressaantunut. "No et kerro Lukelle mutta tajusin vasta tänään että sillä on huomenna synttärit enkä oo vielä hommannu lahjaa" sanoin hänelle. Michael vain naurahti ja asettautui makoilemaan kengät jalassa sohvalle nostaen jalkansa pöydälle kädet chillisti pään takana. "Ei mullakaa oo sille vielä mitään" Michael sanoi. Miten hän voikin olla niin rauhallinen.

Sitten se tuli. Täydellinen lahja Lukelle. "Hei mul tuli nyt menoo mun pitää mennä tuun pian takaisin" sanoin nopeasti ja juoksin pukemaan lökärit löysän ison paitani kanssa ja kietaisin hiukseni nutturalle. Juoksin makkaristani ja tungin balleriinat jalkaani napaten laukun mukaani ja juoksin ovesta ulos kunnes törmäsin johonkin ja kaaduin.

"Ai helvetti" huudahdin ja pitelin päätäni. "Vou vou hei mihis sulla on noin kiire? Eikai sattunut?" Luke kyykistyi luokseni ja auttoi minut ylös. "Ehei ei sattunu ja mulle tuli vaan yks tärkeä meno" sopersin hänelle hieman punastuen ja lähdin ripeästi kohti hissiä jättän Luken katsomaan ihmeissään perääni.

~~~

Kävelin kohti hotelliamme ja pidin paperikassia selkäni takana ettei kukaan pojista näkisi sitä. Onneksi he eivät olleet aulassa joten pääsisin takaisin huoneeseeni ilman että kukaan näkisi minua. Matkalla huonettani kohti poikien huoneesta tuli mustatukkainen hymyilevä tyttö. Hän näytti kun olisi juuri kuullut hyvän vitsin muttei kehdannut nauraa. En jaksanut kiinnittää häneen enempää huomiota. Oli varmaan joku asustaja.

Kaivoin avainkorttini laukusta ja avasin oven. Järkytyksekseni huomasin Michaelin nukkuvan sohvallani samassa asennossa kun sillon lähtiessäni. "MICHAEL" kiljuin niin että hän heräsi. "Mitä" hän sanoi unenpöpperössä ja tähyili ympärilleen. "Sun pitää mennä pois täältä" huusin ja heitin kassini maahan ja aloin repimään Michaelia ylös sohvaltani. "Ai sä löysit sille lahjan mikäs se on?" Hän kysyi nauraen samalla kun revin häntä ovelle. "Ei kuulu sulle" nauroin ja työnsin hänet pois huoneestani ja paiskasin oven kiinni.

Pian sainkin pakattua Luken lahjan pieneen nättiin paperipussiin. Laitoin vielä sinne lisäksi Fazerin suklaata mitä olin ottanut mukaan Suomesta kun muualta sitä ei saa. Oveeni kuului hento koputus. Tungin lahjakassin kaappiini ja hipsin avaamaan oven. "Tuutko sä mukaan kekalle tänään?" Luke sanoi avattuani oven ja nojasi rennosti seinään. "Joo kyl mä tuun" sanoin hymähtäen ja jäin tuiottamaan hänen merensinisiä silmiään. "Joo oota mä haen mun laukun" sanoin hieman nolostuneena ja lähdin hakemaan laukkua. Luke naurahti ja jäi ovelle raapien niskaansa hermostuneesti.

Istuskelin sohvalla ja luin lehteä samassa kun pojat juoksivat lavalta bäkkärille. Michael, Calum ja Aston juoksivat suoraa minibaarilla ja kippistivät kaljaa kun taas Luke tuli viereeni istumaan. "Millasta oli olla taas kotona?" Hän kysyi minulta samalla kun istuitui lähelle minua. "Miten sen nyt sanois. Tapasin Miken pitkästä aikaa" sanoin ja heitin lehden pöydälle.

"Siis se- eikai se tehny sulle mitään?" Luke kysyi hieman hädissään ja otti minut kainaloonsa ja laittoi kätensä niskani taakse."Eiei, me sovittiin kaikki asiat ja ollaan taas kavereita" sanoin hieman yllättyen hänen liikkeestään samalla kun nojasin päätä Luken rintaan hänen silittäessään käsivarttani. Outoa olla taas niin lähellä Lukea vaikkemme seurustelekkaan. En voi tosin sanoa ettenkö rakastaisi häntä edelleen. "Miten täällä meni kun mä olin poissa?" Kysyin koska halusin tietää miksi hän oli ollut niin murtununeena. "Ihan hyvin" hän sanoi vaikerrellen. Katsahdin häneen ja hän katsoi jonnekkin muualle välttääkseen katsekontaktia. Hän tiesi että nään kun hän valehtelee eikä siksi suostunut katsomaan silmiini. En viitsinyt kysellä enempää kun kerran Luke ei halunnut kertoa. "Tota" hän aloitti ja rykäisi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Katoitko sä meijän haastiksen" hän kysyi varovasti. "Joo... hyvä vaan että kerroit miten asiat oikeasti on" vastasin hänelle ja nousin ylös. "Mä käyn vessassa" huikkasin ja jätin hänet yksin istumaan sohvalle kun Michael, Calum ja Ashon joivat kaljoijansa ja räkättivät kovaan ääneen jollekkin.

---

Taas uutta lukua!

Mua kiinnostaa että onko Luke teidän lemppari 5sosista kun luette tätä vai onko joku muu?

Kommentoikaa ihmeessä mitä piditte ja painakaa sydäntä!❤