Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

27. "Mä ansaitsen tietää!"

Violetin näkökulma:

Olin herännyt aikaisin aamulla koska en saanut enään unta. Puin päälleni vaaleansiniset revityt pillifarkut ja valkoisen T-paidan. Hiukset kietaisin siistilli ponihännälle ja lähdin kohti poikien huonetta. "Huomentaa" Huusin astuessani poikien huoneeseen sisään ja kävelin olohuoneeseen jossa kaikki pojat istuivat pelkät boxerit yllään. "No mitä?" Sanoin kun kukaan ei vastanmut minulle mitään ja he katsoivat minua niin oudosti. "Onks kaikki hyvin" kysyin ihmetellen heidän outoa käytöstään vaikka pystyin jo arvata mitä se johtui. He meinaa näkivät minut tulevan itkien sisälle eilen kun näin Luken sen tytön kanssa ja nyt olenkin iloinen. Ainakin ulkoapäin. "Huomenta" pojat lopulta sanoivat yhteen ääneen mutta pystyin kuulla hämmennyksen heidän äänistään. "No mitäs tänään" kysyin pirteällä äänellä. "No mitäs tässä, perus-" Niall oli sanomassa kunnes Harry keskeytti hänet. "Violet tuutsä käymään tuolla" hän sanoi ja katsoi minua oudosti. Rypistin kulmiani ja lähdin Harryn mukaan hänen huoneeseensa. Kaikki muut jäivät hiljaa istumaan.

"Onks sul kaikki hyvin" Harry kysyi huolestuneena suljettuaan huoneensa oven ja piti lämpöisiä käsiään olkapäilläni katsoen suoraa silmiini. "On" käänsin pääni pois hänestä ja sanoin yrittäen kuulostaen pirteältä mutta kyyneleet pyrkivät silmistäni sillä tiesin Harryn ihmettelevän pirteyttäni eilisen jälkeen. "Eikä ole, mitä eilen tapahtui" Harry kysyi ja käänsi pääni niin että hän näki silmäni. Huokaisin syvään ja samassa kyynel vierähti poskelleni. "No niiku mä eilen sanoin Luke nuoli jonku tytön kanssa eilen" sanoin hiljaa. Harry kohautti kulmiaan. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt miksi olin eilen niin hajalla. Olen vieläkin. En vain halunnut näyttää sitä. "Mä luulin et me oltas voitu palaa yhteen. Mä harkitsin jo anteeks antoa. Sen viime sotkun jälkeen mä rakensin sen saman muurin mun ympärille joka estäis mua rakastumasta mut musta tuntuu et se oli vihdoin taas sortumassa. Luke anto mun luulla et se välittäis musta ja... ei mitään" sanoin hänelle huokaisten ja pari muutakin kyyneltä valuivat poskilleni. "Nii mitä? Nyt sanot Violet" Harry sanoi tiukasti. "Se suuteli mua pari päivää sitten" kuiskasin. Harry puristi minut halaukseen ja annoin kyyneleiden valua. Luken käytös suretti ja suututti minua samaan aikaan.

~~

Saavuimme Harryn kanssa areenalle myöhemmin kuin muut. En ollut puhunut Lukelle eilisen jälkeen yhtään mitään enkä edes nähnyt häntä. Kaikki olivat kerääntyneet pingispöydän ympärille katsomaan Liamin ja Louisin matsia. Kaikki huusivat, kannustivat ja nauroivat mukana. Myös Luke. Ei häntä tainnut kiinnostaa että näin hänet sen tytön kanssa.

Kävelin pöydän luokse ja tartuin Luken käsivarresta kiinni lähtien vetämään häntä mukaani. Hän yritti vastustella mutta antoi lopulta perikis tajutessaan etten päästäisi irti. Kyllä minulla riittää voimaa ja tahtoa saada haluamani perikis. Luke kyllä tietää sen. Kukaan ei huomannut että vein Luken mukanani. "Luke mitä ihmettä" sanoin ja työnsin hänet seinään kun olin saanut raahattuani hänet paikkaan jossa kukaan ei kuulisi meitä. "No mitä" Luke kysyi vaikeroiden ja raapi niskaansa. Idootti. "Ihanku et tietäs mitä mä tarkotan" puhisin hänelle. Hän käyttäytyi taas niin lapsellisesti. "No me ollaan erottu" Luke sanoi ja hän selkeästi yritti välttää katsekontaktia. Hän tiesi että minä osaan olla hurja enkä pelkää häntä kun olen vihainen eikä hän uskaltanut pistää vastaan. "Joo niin ollaan. Tietsä et mä kerkesin harkita anteeks antoo? Miks sä annoit mun olettaa et sä rakastat mua vielä?" Tenttasin häneltä ja ääneni alkoi väristä mutta yritin pysyä tiukkana. Katsoin Lukea joka piti katseensa maassa nojaten seinään. "Miks sä suutelit mua" kysyin ja kyynel valui poskelleni.

Luken näkökulma:

"Miks sä suutelit mua" Violet kysyi särkyvällä äänellä. Korvissani humahti kun Violet kysyi tuon kysymyksen. Ihankun en olisi halunnut kuulla sitä mutta kuulin silti. Minua hermostutti. "Miks sun pitää kuulustella mua? Sain jo eilen illalla ihan tarpeeks selitellä kaikille tätä tilannetta"
Tuhahdin. Kämmeni hikosivat. Halusin pois tästä tilanteesta. "Mä ansaitsen tietää!" Violet huudahti ja kuulin itkun hänen äänestään.
Nostin katseeni maasta ja katsoin Violetin itkusta punaisiin silmiin. "Me ollaan jo erottu eli tää asia ei kuulu sulle enään. Mä oon Violet pahoillani mut mä rakastan nyt Alexaa ja se rakastaa mua. Me seurustellaan". kerroin hänelle kylmästi vaikka tiesin sen särkevän hänen sydämmensä. Violet hautasi kasvot käsiinsä ja kuulin hänen itkevän.

"Lukeee" kuulin Michaelin huutavan jostain. Tiesin että meidän pitäisi mennä lavalle pian. "Anteeks Violet" sanoin hänelle ja lähdin juoksemaan kohti Michaelia. Teki pahaa jättää Violet sinne yksin itkemään mutta minun oli pakko.

Violetin näkökulma:

"Anteeks Violet" Luke sanoi ja lähti juoksemaan kohti Michaelia. Olin niin pettynyt. Laskeuduin selkä hinaten seinää istumaan lattialle ja itkin.

---

Päätin julkaista jo nyt uuden luvun joten nauttikaa! :D