Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

19. back in home

Lentoni laskeuduttua joudin tilaamaan taksin jolla pääsisin kotiin isojen laukkujeni kanssa. Vanhempani eivät siis tietänyt kotiin paluustani. Halusin yllättää heidät. Maksettuani taksin raahasin laukkuni perässäni oven eteen. Hengitin syvään ja valmistauduin kauheaan määrään kysymyksiin kuulumisistani Australiassa. Joka tietenkin pitäsi Luken ja kaiken sen mielessäni. Päätin etten kertoisi Lukesta. Se oli menneisyyttä jo.

Koputin oveen kovaa että varmasti joku kuulisi. "VIOLET" äitini huusi nähdessään minut ja halasi minua lujaa. "Mitä sä täällä yhtäkkiä teet onhan kaikki hyvin Australiassa" äitini suusta tulvi kysymyksiä vaikka millä mitalla.

Istuimme koko perhe keittiössä ja juttelimme. "Eihän täs muutamassa kuukaudessa kauheasti kerkeä tapahtua" naurahdin. Tuo tosin oli valetta. Niiden kolmen kuukauden aikana olen tutustunut ihmisiin ja läytänyt parhaan kaverini joka sattuu olemaan maailman kuuluisimmassa poikabändissä, olen rakastunut ihmiseen joka myös on yhdessä maailman kuuluisammassa bändissä, olen viettänyt hänen kanssa paljon ihanaa aikaa, olen kokenut hänen kanssan unohtamattomia kokemuksia, sydämmeni on särjetty, olen päässyt kiertueelle One Directionin kanssa. En kertonut tosta puoliakaan. Munulla on niin syylinen olo kun katson perhettäni silmiin ja sanon ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut vaikka tuo ei ole totta. Mutta minun asiani eivät kuulu heille enään.

"Miten sun koulu ku oot nyt siellä kiertueella?" Äitini ihmetteli, en itsekkään tiennyt. "Mä varmaan haen ens keväällä opisekelemaan ja sit aattelin hakee työharjotteliaks kiertueen jälkeen" heitin vain jotain. Sillä tiesin ettei vanhempani tykkäisivät että olen kiertueella mukana eikä mitään suunnitelmia koulun suhteen. Itseasiassa tuo kuulosti ihan hyvältä.

Viimein kun sain rauhan, menin omaan huoneeseeni ja kaivoin läppärini esiin. Halusin soittaa Harrylle videopuhelun ja kertoa että olen kunnossa. Tiesin että hän ei saisi mielenrauhaa ennen kun tietäisi että olen kunnossa. "Miten lento meni" Harry kysyi läppärini nätöltä. Minulla oli jo nyt ikävä vaikka näimme viimeksi noin 12 tuntia sitten. "Ihan hyvin" vastasin hänelle. Juttelimme parisen tuntia ja istuin kokoajan pehmeän sänkyni päällä samassa asennossa. "Noh mites siellä, mitä kaikkee sä kerroit?" Harry kysyi uteliaana. "No kerroin susta ja sit et oon kiertueella teidän kanssa ja et mulla on kaikki hyvin" vastasin hieman vaikeana. "Eli et sanonu Lukesta mitään" Harry kysyi varovasti. Pudistin päätäni. Harryn piti mennä nukkumaan sillä kello on siellä jo yli 12 yöllä mutta täällä vasta oli alkuilta.

Suljin koneeni ja päätin lähteä suihkuun ja sitten nukkumaan. Takana oli pitkä päivä. "Kenes pojan kans sä juttelit? Onks se sieltä Australiasta" äitini kysyi heti uteliaana kun kävelin kylppäriä kohti. Nyt muistan miksi rakastin asua yksin. "Se oli Harry, kenestä kerroin. Ja me ollaan vain kavereita" vastasin nopeasti painottaen sanaa kavereita ja hipsin suihkuun ennenkun hän alkaisi kuulustella yhtään enempää.

---

Tuli nyt vähän lyhyempi kappale mutta toivottavasti tykkäsitte :) tarinaa saa jakaa voter ja kommentoida!