Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

20. haastattelu

Istuskelin omassa huoneessani katsellen pian alkavaa Luken, Michaelin, Ashtonin ja Calumin suoraa lähetystä Ellen Showsta jossa olisi heidän haastattelunsa. En tiedä miksi katsoin tätä sillä minun ikäväni vain kasvoi. Micahel oli blondannut mustat hiuksensa taas vaaleiksi. Kauankohan menee kunees ne alkaa tippumaan? Se hölmö ei yhdessä värissä kauaa viihdy.

"Luke, miten on? Miten teillä menee sinulla ja Violet Mossilla?"

Sydämmeni hyppäsi kurkkuun ja silmän räpsähtivät niin auki kun vain sain kuullessani Ellenin kysyvän minusta. Ja samassa kuva minusta ja Lukesta kävelemässä käsikädessä keskustassa pomppasi ruutuun.

"Me ollaan Violetin kanssa virallisesti erottu."

Luke sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen itsevarmasti mutta näin ettei hän pitänyt tilanteesta. Yleisö huokaisi surulliseen sävyyn.

"Miten siinä nyt niin kävi?"

Ellen kysyi uteliaana. Luke oli vaikeana ja kaikki tuiottivat häntä hiljaa. Voi Luke parkaa. Itseänikin kyllä kuumotti mitä Luke sanoisi. Mutta en voisi hävetä mitään mitä Luke sanoisi, koska en ole tehnyt mitään typerää.

"Se on meidän välinen asia mutta ystävinä pysytään."

Luke sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi katsoen suoraan kameraan, ihan kun hän olisi tiennyt minun katsovan tätä. Onneksi minusta kyselyt loppuivat siihen. En tiennyt että olen saanut noin paljon 'julkisuutta' Luken takia.

"Violet" ääni takanani sanoi. Ääni oli äitini. Hän oli siis kuullut haastattelun ja tunnistanut nimeni. Kirosin mielessäni. "Olitko sä toi tyttö" hän kysyi hiljaa. En tiedä harmittiko häntä etten kertonut vai ajatteliko hän tämän olevan minulle arka asia. "Olen" vastasin ja nousin sängylleni istumaan. "Mä tapasin Luken kanssa ekana päivänä ku se vei mut kotiin ja siitä muutamien viikkojen päästä me alettiin seurustelemaan. Erottiin lopullisesti noin 3 päivää sitten. Mutta me ollaan väleissä ja mulla on kaikki hyvin eikä siitä sen enempää." Selitin äidilleni ennen kun hän kerkeisi alkaa kyselemään. "Mikset sä kertonut" äitini kysyi ja istui sängylle viereeni. "Koska se on jo mennyttä enkä halunnu et te huolestutte et miten pärjään tän jälkeen. Harry on onneks ollu mun kanssa ja auttanu mua" sanoin ja yritin pidätellä itkua. Toivottavasti hän ei huomannut sitä. Äitini halasi minua ja sanoin haluavani mennä moikkaamaan paria kaveriani pitkästä aikaa.

Paiskasin ulko-oven kiinni ja kyykistyin oven eteen. Painoin pääni käsiini ja päästin kyyneleet. Kaipasin Lukea vaan niin paljon. Nyt kaikki tietät meidän erostamme. Viimein ryhdistäydyttyäni lähdin läheiseen kahvilaan. "VIOLET IHANA NÄHDÄ" Ystäväni Sofia juoksi huutaen minua vastaan ja halasi minua. "Miten sulla menee siellä kiertueella? Ihan sairaan mahtavaa! Ja se Luke omg se on iha sika söpö" Sofia hihkui ja melkein hyppi innostaan. Hän siis tiesi minusta ja Lukesta ja kiertueesta. Joutuisin taas selittämään kaiken. "Sä et siis näköjää tienny et me ollaan erottu muutama päivä sitten?" Kysyin häneltä ihmetellen ja tunsin kyynelten pyrkivän silmiini. Nyt prkl Violet ryhdistäydy, ajattelin "MITÄ eikai, mä oon pahoillani" Sofian ilme muuttui heti ja hän hyökkäsi halaamaan minua. Onneksi Sofia ei ollut kummankaan bändin fani ettei minun tarvitisisi raahata häntä mukaani ja lähetellä nimmareira pojilta hänelle.

"Te oisitte sopinu hyvin yhteen" Sofia sanoi viekkaastu kun olin saanut kerrottua kaiken. Naurahdin ja hörppäsin kahvia. "Moi Violet" ääni takanani sanoi ja Sofian ilme muuttui heti vihaiseksi nähdessään kuka takanani seisoi. Ihmeissäni katsoin taakseni sillä en tunnistanut äänestä. Se oli Mike. Poika, jonka takia sairastuin syömishäiriöön ja masennukseen. Eksäni. "Sä oot muuttunu aika paljon" hän sanoi ja istuitui pöytään. Olin järkyttynyt enkä saanut sanotuksi mitään. Hänkin oli muuttunut. Ilmeisesti päässyt hoitoon ja eroon päihteistä. Tyylikin oli aivan erinlainen. "Anteeks kaikesta" hän lisäsi perään. "Ei se mitään" sanoin ja hymyilin. Ihme kyllä minuun ei sattunut nähdä häntä vaikka huonot muistot tulivatkin mieleen. Olin tottakai ihan hämilläni. En ollut nähnyt Mikea vuosiin, saatika kuullut hänestä mitään.

"Mike, Violet ei ehkä kaipaa sun seuraas ja Violet! Et sä voi sanoa 'ei se mitään' kaiken sen jälkeen mitä Mike on tehnyt!" Sofia sanoi vihaisesti hänelle ja minulle. Sofia oli ainoa ystäväni Suomesta joka tiesi ihan kaiken. "Hei Sofia älä jaksa. Mä oon jo parantunu. Ja Mike ei sun tarvii mennä" sanoin. Mike jäi. Juttelimme paljon. Ehkä pystyisimme olla vielä yshtäviä. Halusin yrittää ainakin. Sain jopa Miken numeron.

Kotiin päästyäni olin aivan poikki ja kaaduin vain sängylleni. Otin puhelimeni käteeni ja ihmettelin miten olinkaan saanut niin paljon ilmotuksia Twitteriini. Tottakai siitä haastattelussa jossa Luke julkisti eromme. Uutissivustojen twitteritkin on täynnä linkkejä haastattelusta ja kuvia meistä. "Kuuluisan poikabändin jäsen Luke Hemmings taas sinkkumagkkinoilla"
"Luke julkisti 3 kuulautta kestäneen romanssin loppuneen"
En jaksanut lukea enempää. Tulisin vain huonolle mielelle.

---

Taas vähän lyhyempi luku mutta toivottavasti tykkäätte! Mulla on suunnitteilla alkaa kirjottaa Harrystä ficciä sitkun saan tämän päätökseen tai ehkä jo ennen sitä. Siihen menee kyllä vielä aikaa! Mutta haluaisin kuulla mitä mieltä olisitte? Muistakaa kommentoida ja votee❤