Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

14. "te juonitte mut tänne"

Jotenki must tuntuu etten oo kauheen tyytyväinen mun lukuihin :/ aijon nyt kirjottaa oikeesti ajatuksella ja panostan hyvin mun lukuihin. Muutan vielä noita vuorosana kirjotuksia vähän erinlaiseksi.

---

Luken näkökulma:

Kello on jo 2 yöllä enkä vieläkään saa nukutuksi. Tunnen vain kyyneleen vierivän poskeltani ja sitten tippuvan sen tyynylle. Makasin sängylläni ja kaipasin Violettia vierelleni.

**

"Luke jäbä tuuppas nyt kohta lähetään!" Kuulin äänen huutavan oveni takaa ja sitten se pamahti auki. Olin nukkunut ehkä pari tuntia.
"Mitä kello on" kysyin puoliunessa ja painoin tyynyn naamalleni. "Se on jo sen verran että meijän pitää mennä aamupalalle" ääni sanoi ja tajusin sen olevan Ashtonin.

Violetin näkökulma:

Heräsin pieneen kiroamiseen vierelläni. Se oli Harry. "Mitä nyt" kysyin häneltä. "Sori herätinksmä, en vaa löydä mun farkkui" Harry vastasi.
"Ei se haittaa" nousin istumaan ja venyttelin. "Laita nyt edes jotain päälle äläkä viiti pelkissä boxereissa täällä hillua" nauroin nähdessäni Harryn pelkillä boxereilla. Eihän se minua haitannut.

"Jos sä et olis olis täällä nii mul ei olis boxereitakaan" Harry naurahti. "Lähetään muuten kohta aamupalalle" hän lisäsi vielä.

"Emmä halua tulla sinne" vastasin hänelle hiljaa. Ahdisti liikaa olla Luken seurassa. "Me sovittiin et ne tulee vasta myöhemmin jos et Luken takia sinne haluu mennä" Harry ilmoitti ja hymyili minulle. Tottakai suostuin, vaikka kuulostihan tälläinen hieman oudolta mutta en ollut hänen takiaan syönyt aamupalaa pariin päivään.

Minun valmistauduttuani olimme valmiit lähtemään. Vihdoin sain kunnon aamupalaa. Istuimme Harrym, Niallin, Liamin ja Louisin kanssa suuressa pöydässä jossa oli myös vapaita paikkoja mutta muita pöytiä ei ollut vapaana.

Luken näkökulma:

Kun olimme saaneet istemme valmiiksi lähdimme kohti ravintolaa jossa saisimme aamupalan. En jaksanut laittautua erityisemmin sillä olin väsynyt. Vetäsin vain collarit ja hupparin ylleni enkä edes kammannut tukkaani. Ainoa iloinen asia oli se että pääsisin nyt aamupalalle. Vesikielellä kävelimme poikien kanssa kohti ravintolaa.

Ravintola oli täynnä ihmisiä. Muiden joukosta löysimme muut pojat isumassa suuressa pöydässä. Siellä oli jotain muutakin. "Nyt et kyllä lähe mihinkään" Ashton sanoi ja tarttui kädestäni kiinni etten pääsisi karkuun. Hän näki järkyttyneen katseeni. Violet istui pöydässä muiden jätkien kanssa. Katselin ympärille jos löytäsin vapaan pöydän itselleni mutta siellä oli niin täyttä ettei vapaita paikoja enään ollut.

Violetin näkökulma:

Naureskelin poikien typerille jutuille ja minulla oli vihdoin hyvä mieli. Sain kunnon täyttävää ja hyvää aamupalaa. Iloni loppuikin siihen. Näin Luken ja muiden poikien tulevan luoksemme. Loin vieressäni istuvaan Harryyn pahan katseen. "Teijät on pakko saada taas puhumaan toisilleen" Harry kauiskasi minulle. Katsoin muita poikia varoittavasti ja huomasin Niallin luovan huulillaan sanan anteeksi. "Älkää hei vaivautuko näkemään vaivaa mun ja Luken ongelmien takia" sanoin hiljaa. Minua ärsytti.

Nousin seisomaan ja olin valmiina lähtemään pois. "Älä mee" Harry sanoi rauhallisesti ja yritti ottaa minua kädestä kiinni mutta riuhtasin itseni irti hänestä. "Te juonitte mut tänne" sanoin vihaisella äänellä ja samassa pojat tulivat pöytämme luokse. "Huomentaa" Michael karjaisi ja niimpä alkoi kauhea höpöttely illan ja yön tapahtumista. Kaikki muut puhuivat paitsi minä ja Luke.

Istuin takaisin paikalleni ja Luke istui vastapäätäni sillä ei ollut muita paikkoja enään vapaana. Yritin olla välittämättä Lukesta ja kuuntelin muiden poikien höpinöitä ja katselin sateista säätä ikkunasta. mutta minua häiritsi se että tunsin Luken tuottavan minua. Kaikki pojat nousivat pöydästä paitsi Luke ja Niall joka ahmi ruokaansa ku mikäkin hullu toisessa päässä pöytää. Minua alkoi kuumotella ja sydämmeni hakkasi sillä jouduin jäämään Luken kanssa pöytään. Nostin hupparini hupun päähäni ja yritin olla huomaamatta häntä räplätessäni vain puhelintani. "Violet" kuulin Luken äänen sanovan hiljaa. En vastannut. "Mun on pakko saada puhuu sulle" kuulin hänen sanovan ja nostin päätäni katsoakseni häntä. Nähdessäni Luken kirkkaan siniset mutta hieman väsyneen näköiset silmät omistani alkoi tulvimaan kyyneleitä. "Mut mä en haluu puhuu sun kanssas" kuiskasin ja kyynel vieri poskelleni. Nousin seisomaan ja pyyhin kyyneleet pois poskiltani ja samassa Harry tuli takaisin kukkurallinen ruokaa mukanaan.

"Hei minne sä oot menossa" Harry laski lautasensa pöytään ja otti olkapäästäni kiinni. "Ei mul oo nälkä" vastasin hänelle hiljaa ja lähdin kävelemään pois.

Luken näkökulma:

"Violet" sanoin rohkaistuttuani. Katsoin häntä toiveikkaana että voisin vihdoin puhua hänelle. "Mun on pakko saada puhua sulle" sanoin varovasti kun vastausta ei kuulunut. Violet nosti päänsä ja näin hänen kasvonsa hupun sisältä. "Mut mä en haluu puhuu sun kanssas" Violet sanoi värisevällä äänellään ja kyynel tipahti hänen poskelleen. Näin hänen silmistään kuinka paljon tuskaa hänen sisällään on ja se murskaa minut. Violet nousee seisomaan ja pyyhkii kyyneliään ja samassa Harry tulee ja sanoo Violetille jotain mutten kuule mitä. Hän pitää kättään Violetin olkapäällä ja tunnen vihan ja mustasukkaisuuden tunteen sisälläni. "Mul ei oo nälkä" Violet tokaisee ja lähtee nopeasti pois.

Harry kääntyy minuun ja katsoo hieman vihaisesti ja kysyvällä ilmeellä minua. Tuhahdan vihaisesti ja lähden pöydästä. Sisälläni kiehuu.

---

En oo hetkeen taas kirjotellu koska ei oo oikein ollu motia :D mutta tässä olis taas uus luku, toivottavasti tykkäätte ja saa jakaa, kommentoida ja votee :D