Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

7. Menneisyys

Siitä on jo 2 päivää kun se mitä halusin, ja mitä pelkäsin, tapahtui. En ole nähnyt Lukea enkä kuullut hänestä mitään. Pitkän suudelmamme jälkeen minä vain lapsellisesti lähdin sanomatta mitään. En ole edes halunnut nähdä Lukea. Minä pelkäsin. Pelkäsin että se mitä tapahtui Suomessa, tapahtuu taas. En halua enää särkeä sydäntäni. Sen illan jälkeen kaikki muistot palasivat mieleeni.

Olin maannut jo tunnin vain sängyssäni katsellen kattoa. En jaksanut liikkua. En jaksanut tehdä mitään. Oli jo iltapäivä. En tiedä miksi, mutta otin suudelman hyvin raskaasti vaikka myös itse sitä halusin. Viimein jaksoin nousta keittämään teetä. Ruokakin alkoi olla jo vähissä ja viimeistään huomenna pitäisi käydä kaupassa. En halua lähteä kotoa. Teen keitettyäni menin tavalliseen tapaani parvekkeelle juomaan sitä. Päätin että ryhdistäydyn. Mietin mitä oikein haluan ja uskallanko antaa Lukelle mahdollisuuden. Katselin taivaalle kyynelten valuessa poskillani kun mietin mitä Suomessa tapahtui.

Istuin parvekkeellani itkemässä kunnes ovikello soi. Juoksin oven vieressä olevan peilin eteen katsoakseni miltä näytin. Pyyhin kyyneleet silmiltäni ja heilutin käsiäni kasvojeni edessä ja koitin hengittää syvään etten näyttäisi itkeneeltä. Avasin oven. Siellä oli se mitä en halunnut nähdä. Luke. "Mä aattelin tulla käymään ja kattomaan miten sulla menee ku ei susta oo kuulunu mitään sen öm.. kohtauksen jälkeen" Luke sanoi. Tunsin kyynelten tulvivan silmistäni ja Luke huomasi että olen itkenyt. Luke kaappasi minut syliinsä ja annoin kyynelten virrata silmistäni. En enää voinut pidättää sitä Luken edessä. Painoin pääni Luken rintaa vasten ja annoin kyynelten virrata ja kastaa Luken paitaa. Siinä oli niin turvallinen ja hyvä olo Luken käsien suojassa.

"Hei ei mitään hätää, mä oon tässä. Mennään tonne sohvalle ni kerrot mikä sua harmittaa." Luke sanoi rauhallisella äänellään ja veti minut sohvalle. Istuin täristen Luken vieressä ja tiesin hänen katsovan minua. En halunnut kastoa häntä silmiin sillä tiesin että alkaisin taas itkemään jos näkisin hänet. "Mua pelottaa" Mumisin itkuisella äänelläni Lukelle pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Mikä sua pelottaa? Kerro mulle" Luke sanoi ja laittoi etu- ja keskisormensa leukani alle ja nosti varovasti päätäni että hän näkisi minut. Naamani oli ihan punainen ja silmät ihan kyynelissä. Näin että häneen sattui nähdä minut tälläisenä.

"Mä pelkään, että se mitä mulle kävi Suomessa niin tapahtuu uudestaan" Vastasin Lukelle ja katsoin häntä silmiin. "Haluutsä kertoo mitä sulle kävi?" Luke kysyi ja otti minut halaukseensa. "Mä olin 16 vuotias kun mä seurustelin erään ihanan pojan kanssa. Ajattelin että mä oon löytäny sen oikean ja me elettäs onnellisesti koko loppuelämämme yhdessä. Kunnes yhtenä iltana mun silloisen ystäväni bileissä kaikki romahti. Tää mun poikaystävä... se ... se petti mua yhen toisen tytön kanssa" Sanoin hänelle itkien. "Jatka vaan" Luke vastasi ja puristi minua sylissään.

"Mä rakastin sitä enemmän kuin mitään. Mun sydän oli särkynyt. Sen seurauksena me erottiin ja mulle tuli vakava masennus ja syömishäiriö. Jouduin sellaseen porukkaan mistä äidit aina varoittelee. Mun koulu meni tosi huonosti, mä join suruuni ja käytin huumeita. Mä myös tein nää"
Kerroin hänelle ja nosti paitani hihaa ja näytin ranteissani olevat viiltely jäljet. Luke silitti niitä hennosti sormellaan ja katsoi surullisena minuun. "Ja kaiken lisäks mä yritin itsemurhaa. Mut niiku näät mä oon tässä enkä onnistunu siinä. Otin sillon yliannostuksen lääkkeitä ja jouduin tehohoitoon ja selvisin. Olin sairaalassa kauan vakavan alipainoni takia. Kävin myös psykiatrilla puhumassa tästä. Olin terve taas vähä ennen kuin täytin 18 ja sit päätin muuttaa tänne ja alottaa alusta. Ja se juttu mitä pelkään on se, että jos mä rakastun suhun ja sä teet jotain typerää niin mä pelkään et mun sydän särkyy niin pahasti että joudun takas samaan kierteeseen enkä pääse sieltä enään ylös" Kerroin Lukelle koko menneisyyteni.

"Violet, vaikkei ollakkaan tunnettu kauaa, mä oikeasti rakastan sua ja en koskaan tee sulle mitään pahaa. Mä lupaan. Sun ei tarvii pelätä" Luke sanoi ja yritti lohduttaa minua. Olimme molemmat hetken hiljaa ja istuin Luken sylissä ja hän halasi minua tiukasti. "Luke" Sanoin hänelle hiljaa ja katsoin hänen kauniita sinisiä silmiään. "Niin" Hän sanoi minulle ja suutelin häntä. Luke piti poskistani hennosti kiinni ja toinen käteni oli Luken hiuksissa ja toisella pidin hänen ranteestaan kiinni. Luke nosi seisomaan ja otti minut syliinsä ja jatkoimme suutelua. Hän kantoi minut makuuhuoneeseeni ja kaatoi minut sängylle. Katsoimme toisiämme silmiin ja pieni hymy nousi huulilleni ja samoin myös Luken huulille. Luke kävi makaamaan viereeni ja veti minut kiinni häneen minulla oli niin turvallinen olo hänen pitäessään kättään ympärilläni ja kuulin hänen hengityksensä niskassani.

---

Tästä nyt tuli hiukan erilaisempi luku ja ehkä hieman lyhyempi. Päätin nyt tälläsen tässä västä kun ei uni oikein maistu. Kiitoskun luit ja kommetoikaa toki mitä piditte! Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä.