Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

11. Sarkynyt sydän.

Wää oon saanu yhessä päivässä nii paljo lukukertoja et motivoitte mua vaa kirjottaan lisäää kiitos kaikille ketkä tätä lukee <3

---

Huusin niin kovaa että kaikki ympärillämme tuiottivat minua. Olin aivan raivon vallassa. Näin sen mitä en koskaan enään olisi halunnut nähdä. Luken suutelemassa toista tyttöä. Lukella ei edes ollut enään paitaa ja hänen kätensä olivat tytön rinnassa kiinni. Riuhtasin Luken irti tästä tytöstä. Hän oli hädin tuskin edes täysi-ikäinen. Katsoin Lukea silmiin. En edes meinannut nähdä häntä kun silmistäni alkoi tulvia kyyneleitä.

"V-violet"

Luke sanoi parin sekunnin kuluttua tajutessaan tekonsa.

"Violet anna mä selitän"

Luke selitti hädissään kun näki sydäntä särkevän katseeni.

"Anna olla"

Kuiskasin hänelle hyvin pettyneenä samalla kyyneleen valuessani poskelleni.
Lähdin Luken luolta ja tunsin hänen tarttuvan käsi varrestani mutta riuhtaisin itseni irti. Yritin päästä humalaisien ihmisten ohi tanssilattialla. Kuulin Luken huutavan minun perääni mutten välittänyt.

"Kato vähän minne meet!"

"Huora kato etees!"

Kuulin huutoja munun tunkiessani ihmisjoukon ohitse. Yhtäkkiä minua töistiin ja törmäsin suoraan johonkin mieheen.

"Hei hei mikä sulla on?"

Kuulin tutun äänen äänen sanovan. Kun sain katseeni vihdoin häneen tajusin törmänneeni Harryyn.

"Mä vaan haluan pois täältä"

Sanoin hänelle ja romahdin täysin. Harry talutti minua sivumpaan ja halasi minu tiukasti. Itkin kovaa häntä vasten ja annoin itkun vain tulla.

"Mä vien sut pois täältä"

Harry sanoi ja lähdimme ulos jossa limusiini kuskineen odotteli. Koko matkan vain olimme hiljaa ja Harry piti minua kainalossaan samalla kun itkin. Minua sattui aivan hirvittävästi. Sydämmeni oli revahtanut tuhnsiin sirpaleisiin. Olisin mielummin halunnut kuolla kun tuntea tätä jäätvää surua ja tuskaa.

Viimein hotellillemme päästyä Harry edelleen piti minu tiukassa halauksessaan ja minä vain itkin. Kun pääsimme kerrokseen jossa One Directionin, minun ja muiden poikien sviitit sijaitsi irrottauduin Harrystä ja juoksin oman huoneeni ovelle ja aloin penkoa pienestä laukustani avain korttia.

"Hei et sä voi sinne mennä, yksin olo ei tee sulle yhtään hyvää. Sä voit tulla meijän huoneeseen jos et halua Luken huoneeseenkaan mennä"

Harry sanoi rauhallisella äänellään ja tarttui olkapäästäni. Lähdimme kävelemään vähän matkan päähän missä hänen ja muiden huoneensä olisivat.

Istuimme sohvalla ihan hiljaa. Minä itkin harryn lämmintä rintaa vasten ja hän halasi minua kovaa. Olin iloinen että olin juuri Harryn kanssa tullut tänne. Tunsin että Harry olisi ainut kenelle voisin puhua. Hän oli erinlainen kuin muut. Ainakin minun silmissäni.

"Haluutsä jotain"

Harry kysyi rauhallisella äänellään.

"Mä haluun vaa nukkumaan"

Sanoin ja pudistin päätäni. Harry nousi sohvalta ja meni huoneeseensa. Makasin sohvalla melkein kun koomassa. Harry tuli luokseni iso T-paita kädessään.

"Vaiha tää päälle ja sit voit mennä nukkumaan mun sänkyyn. En haluu jättää sua nyt yksin"

Harry sanoi ja ojensi paitaa minulle. Otin sen ja kiitin häntä hiljaisesti. Kävelimme Harryn huoneeseen ja vaihdoin vaatteet siinä vaikka Harry näkikin sen. Minua ei todellakaan nyt kiinnostanut vaikka hän minut näkikin. Tuntui kun elämältä olisi pudonnut pohja. Paidan ylleni saatuani kaaduin vain sängyllle nukkumaan ja Harry tuli viereeni. Mitäköhän Luke tekee juuri nyt? Varmaan imuttelee sen lutkan kanssa.

Luken näkökulma:

Olin ihan raivoissani. Tiesin että satutin Violettia hyvin pahasti. Pelkäsin ettei hän koskaan antaisi minulle anteeksi. Olin vihainen itselleni. Tiesin, mitä hänelle oli käynyt Suomessa ja kuinka hän oli vajonnut niin alas ettei yksin enää päässyt ylös. Pelkäsin että niin käy taas eikä hän enään kestäisi sitä. Olisin pilannut kaiken. En antaisi sitä itselleni anteeksi.

Tunsin olevani vielä humalassa mutta silti tajusin mitä muualla tapahtui ja tiesin satuttaneeni Violetia.

"HEEI JÄBÄ MITÄ SÄ TÄÄÄÄL ISTUT"

Louis kysyi ja melkein kaatoi drinkkinsä päälleni. Hän oli ihan kännissä.

"Mä oon pilannut kaiken"

Sanoin ärtyneesti ja kaadoin olutta kurkkuuni.

"Mitäs jätkä on menny tekemään"

Louisn kysyi hieman vakavoituneena mutta kuulosti silti hyvin humaltuuneelta.

"Mä satutin Violetia"

Murahdin.

"Heei kyllä se siitä"

Louis taputti olkapäätäni ja veti typerän virneen naamalleen ja ratkesi sitten nauruun.

Istuin yksin baarintiskillä ja join toista tuoppiani olutta. Katselin vain kun muut pitivät hauskaa ja minä vain mökötin ja mietin kuinka idiootti saatoin olla.

En jaksanut enään olla siellä ja lähdin yksin hoipertelemaan hotellille. Kävelin melkein tunnin ajan sillä olin sen verran humalassa että kävely oli hieman hourailevaa. Onneksi kukaan fani ei nähnyt minua tässä kunnossa.

Hotellille päästyäni kävelin hitaasti käytävää pitkin huoneeni ovelle. Pysähdyin Violetin huoneen kohdalle ja ajattelin jos hön olisi mennyt sinne ja yrittäisin nyt selittää hänelle, mutta päädyin siihen päätökseen että annan hänen olla nyt rauhassa ja hoitaisin asian huomenna.

Päästyäni huoneeseemme muut pojat eivät olleet vielä tulleet. Kävelin huoneeseeni toivoen että Violet odottaisi minua ja haluasi sopia. No eipä ollut. Kaaduin vain sänkyyni ja sammuin heti.

---

Tässä taas uutta lukua! Oon niin motivoitunu kirjottamaan :)

Saa jakaa tarinaa, votee ja kommentoida!
Kiitos kun luit<3