Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Hyvää ystävänpäivää kaikille! :) Ja kiitos tuhannesti kaikista ihanista kommenteista ja tykkäyksistä!
Minun ei todellakaan ollut tarkoitus päivittää tätä tarinaa sillä uusi luku ei ole vielä valmis, mutta sitten eilen sain idean ja kirjoitin ystävänpäivän kunniaksi extra luvun.
Toivon, että pidätte tästä luvusta. Se ei ole yhtä pitkä kuin muut luvut, mutta se on Iinan näkökulmasta! :) Ette varmaan odottaneet sitä, mutta tämä luku oli ihan hetkellisen inspiraation tulosta ja kirjoitin sen aika nopeasti yhden tunnin aikana joten se ei välttämättä ole niin tunteikas kuin muut luvut.
Tämä luku alkaa siitä, kun Iina ja hänen äitinsä palaavat kaupasta kotiin.
Charlotte
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
-------------------------------
Iinan näkökulma
– Äiti, ihan oikeasti, mä lupaan siivota ja tiskata joka ikinen päivä tämän vuoden loppuun asti, jos pääsen niihin juhliin, ruinasin, mutta äiti vain keskittyi ajamiseen ja pudisteli päätänsä saaden minut turhautumaan.
– Jos et satu muistamaan niin meillä on tiskikone tiskejä varten ja sinua ei kannata päästää imurin varteen muistatko miten viimeksi kävi? äiti huomautti virnistäen.
Minä vain tuhahdin. Muistin tarpeeksi hyvin sen katastrofin, kun olin puolivahingossa tönäissyt imurin varrella aalto maljakon alas olohuoneen pöydältä. Ja se ollut mikä tahansa maljakko vaan äidin lahjaksi saama musta aaltomaljakko jolla oli paljon tunnearvoa.
– Entäs mun synttärit? kysyin varovasti sillä muistin selvästi kuinka äiti oli kieltänyt minulta juhlien pidon sen vuoksi, että se oli osa arestirangaistustani.
Äiti näytti mietteliäältä, hän tiesi, että Aamu oli tavallaan luvannut tulla juhliin ja se olisi hyvä, sillä hän voisi tutustua paremmin minuun ja ehkä hän voisi keskustella Antonin kanssa.
– Saat järjestää juhlat, mutta vain sen vuoksi, että Aamu tulee. Jos hän ei tule niin ei tule myöskään juhlia, äiti sanoi vakavana ja minä nyökkäsin innoissani.
Minä vaikka raahaisin Aamun väkisin juhliini, mutta tiesin, että minulla oli vielä paljon aikaa suostutella häntä sillä synttärini olivat vasta puolentoista viikon päästä.
– Mä lupaan, että Aamu tulee, sanoin varmana ja äiti heitti minuun epäilevän katseen.
– Enpä tiedä, äiti huokaisi, – se tyttö näytti säikähtävän aika pahasti, kun ehdotin, että hän tulisi käymään, äiti huomautti surullisena ja tunsin myötätuntoa häntä kohtaan.
Äiti oli aina ollut innoissaan siitä hetkestä, kun Anton löytäisi kumppaninsa. Äiti oli kuvitellut saavansa toisen tyttären jonka kanssa me voisimme viettää laatuaikaa ja käydä ostoksilla puhumattakaan tyttöjenilloista. Äiti oli aina halunnut paljon lapsia, mutta ihmissudet eivät yleensä saaneet muuta kuin yhden lapsen korkeintaan kaksi, jos edes sitäkään sillä heidän raskausaika oli hyvin vaikea. Ja koska äiti oli ihminen niin hänen kehonsa hylki ihmissusilapsen kantamista, joten oli suorastaan ihme, että he olivat saaneet edes minut.
