Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti: ] Hei! Juuh, eli tässä on nyt tämä luku jota olen kirjoittanut otsa hiessä ja sormet verillä. Ajatukseni oli aika hukassa, kun aloitin kirjoittamisen, mutta lopulta sain taas sen saman innon jolla aloin tekemään tätä lukua. Olen jakanut tiettyjä kohtia tästä luvusta Snapchatissa ja niin kuin monet huomaavat lukiessaan niin tässä luvussa ei ole niitä kaikkia kohtauksia. Jouduin siirtämään ne seuraavaan lukuun sillä muuten tästä luvusta olisi tullut ihan liian pitkä ja haluan kuitenkin pitää luvut suhteellisen saman pituisina.
Tässä luvussa ei nyt oikeastaan tapahdu mitään oikein juonen kannalta, mutta se on hieman leppoisampi luku jossa Aamu ja Anton keskustelevat yms. :)
Ja olen edelleen aika kiireinen pääsykokeiden vuoksi joten älkää kysykö, että milloin seuraava luku tulee sillä en ihan oikeasti tiedä! :( Joskus kun kirjoitan niin tekstiä voi tunnissa tulla ihan sairaan kamalasti toisinaan taas tuijotan tyhjää tietokoneen ruutua ja aivot lyö tyhjää. Joten uuden luvun kirjoittamiseen vaikuttaa hyvin moni asia.
Niin ja valitettavasti ainakin yksi kustantamo lähetti kielteisen päätöksen koskien tämän tarinan julkaisemista. :( Mutta en todellakaan lannistu vaan jatkan tämän tarinan parissa vieläkin innokkaammin! :)
Mutta kiitos kaikille ihanille ihmisille kommenteista ja tykkäyksistä! :) Olette ihan super parhaita!
Charlotte
--------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Anton
En voinut uskoa tätä, en vain voinut. Tämä tilanne oli niin absurdi. Minä tuleva Suomen lauman johtaja istuin siskoni huoneessa ja katsoin jotain typerää teinikomedia elokuvaa, joka sai jopa suteni vaikertamaan mieleni perukoissa.
En ymmärtänyt miksi kukaan katsoi vapaaehtoisesti sellaista paskaa, miksi kukaan edes teki koulumaailmaan sijoittuvia elokuvia, kun niiden juonet menivät aina samaa kaavaa pitkin.
Hymähdin itsekseni, tein henkistä kuolemaa ja yritin pitää itseni edes jotenkin järjissäni tuijottamalla vieressäni istuvaa Aamua. Hän katseli silmät kirkkaina television ruutua ja välillä hänen huulilleen nousi hymy, kun hän naurahti jo kulutetuille vitseille.
Hänen hymynsä tarttui minuun, se sai suupieleni nousemaan ylös ja en voinut muuta kuin hymyillä.
Jos hän piti tuosta elokuvasta, niin katsoisin sen vaikka tuhat kertaa lävitse jos hän haluaisi. Katsoisin vaikka Teletappeja tai Muumeja hänen vuokseen.
Aamu huomasi tuijotukseni ja hän heitti kysyvän katseen suuntaani. Minä vain virnistin hänelle ja hän jatkoi elokuvan katselemista pienen punan noustessa hänen muuten niin kalpeille poskille.
