Anton

[Maistiainen Jasper tarinan prologista]

[Kirjailijan kommentti:] Hei ihanat rakkaat lukijat! Olen ahertanut hieman Jasper tarinan kimpussa, vaikka olenkin päättänyt että julkaisen sitä vasta, kun olen saanut kaksi muuta tarinaa valmiiksi. Aioin ainakin vielä pitää tämän päätöksen voimassa. Olen tehnyt luonnoksia Jasper tarinaan, mutta prologin olen jo saanut melkein valmiiksi. Siksi päätinkin julkaista siitä pienen maistiaisen. :) Prologi on siitä ajasta, kun Jasper on vankilassa istumassa tuomiotaan Aamun päälle hyökkäämisestä ja muista rikoksista.

Toivottavasti pidätte siitä tästä pienestä pätkästä. Kertokaa mielipiteenne kommenteissa :)

Olen myös taas kerran lähettänyt Anton tarinan kustantamoille, joten pitäkää peukkuja pystyssä, että joku niistä olisi kiinnostunut siitä! :) 

Charlotte

-------

Kuulin askelia, hyvin voimakkaita askelia ja tiesin niiden kuuluvan vartijalle. En halunnut edes tietää, miksi vartija oli liikkeellä näin aikaisin. Yleensä he tulivat katsomaan minua keskipäivällä, ruoka-aikaan. He aina kiersivät sellin ja tutkivat paikat, ihan kuin olisin voinut yön aikana tehdä pakosuunnitelman.

Tuijotin vain kattoa turhautuneena, kun ovi avattiin lukosta. En kääntänyt katsettani, en vaikka vartija sanoi vankinumeroni kahdesti. Aistin vartijan ärsyyntyvän välinpitämättömyydestäni, naurahdin mielessäni ja melkein toivoin, että hän olisi hyökännyt kimppuuni ja päättänyt päiväni.

Ehkä olisin voinut itse hyökätä ja antaa tuolle raukalle mahdollisuus tappaa alfan poika.

- Sinulle on vieras, vartija tuhahti, tajuttuaan etten reagoinut hänen tuloonsa.

Vartijan sanat saivat minut säpsähtämään hieman, siirsin katseeni aukinaiseen oveen ja pettymyksen aalto lävisti kehoni. Olin hetken ajan luullut, että hän tulisi luokseni, että vihdoin ja viimein hän tulisi katsomaan minua, ja sitä minkälaiseksi hirviöksi olin muuttunut.

Mutta en kohdannut häntä, vaan näin miehen, nuorehkon miehen, joka seisoi vartijan vieressä.

- Jätän teidät kahdestaan, olen käytävällä, jos tarvitset apua, vartija totesi miehelle jättäen meidät sitten kahden.

Mies seisoi hetken aikaa oven suussa. Hän vain tuijotti minua harmahtavilla silmillään, saaden minut vaivaantumaan. Hän näytti tutulta, sitä hän oli, mutten silti muistanut olinko tavannut hänet aikaisemmin. Hänellä oli pikimustat hiukset, kapeat hieman kolkot kasvot, joista ei voinut lukea mitään. Hän oli pitkä, urheilullisen oloinen. Hänen valkoisen kauluspaidan hihat olivat kääritty ylös, paljastaen miehen lihaksikkaat käsivarret.

Hän oli hyvin komea mies, joka omasi voimakkaan auran. Tunsin hänen sutensa voiman, hän oli varmasti alfa.

– Jasper, hän heitti nimeni kepeästi ilmaan, saaden minut hypähtämään melkein ilmaan.

Kukaan ei ollut pitkään aikaan sanonut nimeäni ääneen. Olin tottunut siihen, että minua puhuteltiin vankinumerollani, se oli ehkä kamalin asia vankilassa. Kukaan ei pitänyt vankeja henkilöinä, me kaikki olimme vain numeroita paperilla, nimettömiä kasvoja, jotka istuivat päivästä toiseen selleissään miettien tulevaisuutta, jota ei ollut.

Nimeni kuuleminen sai sydämeni pompahtamaan epämääräisesti kurkkuuni asti. En välttämättä halunnut enää koskaan kuulla nimeäni. Se oli liian turruttavaa, kun tajusin että joskus ennen olin kuullut sen joka päivä perheeni sanomana, nyt hekin olivat hylänneet minut.

Nousin hitaasti istumaan, enkä siirtänyt katsettani pois tuosta miehestä, joka kiinnosti minua nyt hieman enemmän. Hän oli ehkä tuntenut minua silloin, kun olin ollut normaali. Hän oli ehkä entinen ystäväni, tai mikä parasta entinen vihamieheni.

– Niin? kysyin karhealla äänelläni, jota en ollut käyttänyt viikkoihin.

Kurkkuuni sattui hieman ja rykäisin ääneen.

– Muistatko, että soitin sinulle viime viikolla? mies kysyi astuen pari askelta eteenpäin.

Ovi hänen takanaan sulkeutui, kun hän käveli omituisen töksähtelevästi minua kohti. Kurtistin hieman kulmiani, näytti siltä kuin hän ei olisi nähnyt eteensä. Tuijotin häntä hetken aikaa, kallistin päätäni ja yritin muistella edellistä viikkoa. En kuitenkaan muistanut mitään erikoista, olin istunut vain tässä, samassa huoneessa, joka sekunti, joka minuutti, joka päivä.