Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
HUOM! LUKEKAA LUVUN LOPUSSA OLEVA KIRJAILIJAN KOMMENTTI! SIINÄ ON TÄRKEÄÄ TIETOA! KIITOS!
C.S
----------------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamu
Muistin kaiken. Jokaisen kosketuksen, jokaisen suudelman, ihan kaiken. Antonin sormien hellä hyväily tuntui vieläkin ihollani, hänen huuliensa polte häilyi omieni päällä ja hänen ihana tuoksunsa leijaili ympärilläni.
Ummistin silmäni vielä hetkeksi kiinni ja annoin mieleni tuudittautua niiden muistojen valtaan jotka pitelivät minua tiukassa otteessa. Hänen hengityksensä tuntui poskellani, hänen käsiensä lämpö hehkui paljaalla ihollani, koko kehoani kihelmöi ja rutistin vaistomaisesti tyynyä käsilläni. Halusin sen olevan Anton, halusin tuntea hänet lähelläni, halusin olla hänen sylissään ja unohtaa kaiken muun.
Mutta en voinut tehdä niin. Minun piti herätä todellisuuteen ja kohdata ne demonit jotka häilyivät ympärilläni kuin odottaen oikeaa hetkeä hyökätä kimppuuni.
Koko edellinen yö tuntui unelta, juuri samanlaiselta unelta josta niin monta kertaa olin herännyt. Mutta tiesin että se mitä yöllä tapahtui oli totta. Anton oli ollut täällä, minun huoneessani. Hän oli lohduttanut minua, nukkunut vieressäni ja auttanut minua.
Nousin hitaasti sängyltä ylös ja mietin miten olin antanut sen kaiken tapahtua. Miksi en ollut estänyt Antonia koskemasta itseeni? Miksi olin antanut hänen niin hävyttömästi hyväillä kehoani? Ja tärkein kysymys oli miksi olin mennyt siihen mukaan?
Olin menettänyt täysin itseni hallinnan, en ollut ajatellut mitään, en yhtään mitään vaan olin mennyt omituiseen transsiin jossa olin vain halunnut Antonin kosketusta.
Punastuin hieman, kun tajusin kuinka typerästi olinkaan käyttäytynyt. Olin halunnut häntä, olin tarvinnut häntä. Se tunne, joka oli ollut läsnä sisälläni oli jotain sellaista mitä en sanoin pystynyt selittämään.
Olin vain halunnut tuntea Antonin mahdollisimman lähellä itseäni. Olin halunnut tuntea hänet sisälläni...se kuulosti järkyttävälle. Ainakin omasta mielestäni sillä en ollut koskaan uhrannut kovinkaan montaa ajatusta seksille. Se sanakin oli niin kamala! Se kuulosti niin likaiselle ja törkeälle. Mutta silti en voinut olla ajattelematta sitä kuinka paljon halusin, että Anton olisi minun ensimmäiseni ja viimeiseni. Halusin olla hänen kanssaan ikuisesti ihan niin kuin kaikissa romanttisissa elokuvissa.
Hän olisi se oikea, juuri se poika jonka kanssa kokisin kaiken ja joka lopuksi veisi minut vihille. Mutta jotenkin minusta tuntui, että Anton ei ajatellut niin. Hän oli kuitenkin poika. Hän ei halunnut sitoutua. Hän halusi pitää vain hauskaa ja ehkä minä olin hänelle vain leikkikalu. Mutta toisaalta miksi hän olisi sitten estänyt minua jatkamasta intiimiä hetkeämme? Hän ei ollut halunnut jatkaa, koska hän väitti haluavansa tutustua minuun paremmin ja halusin niin uskoa siihen, että hän puhui totta, vaikka järkeni hieman epäilikin pojan sanoja.
