Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Heippa kaikki ihanat rakkaat lukijat! Pahoittelut, että uuden luvun kanssa on taas kestänyt aika kauan, mutta joskus kirjoittaminen ei oikein suju kiireiden vuoksi ja tietoteknisten ongelmien vuoksi, en saanut lukua viime viikolla julkaistua. Mutta tässä se nyt on ja toivon, että pidätte siitä!
En tiedä milloin saan seuraavan luvun kirjoitettua, joten olkaa kärsivällisiä! Tiedän, että on välillä vaikeaa odottaa uutta lukua, mutta yritän tehdä parhaani ja kirjoittaa sen nopeammin valmiiksi, kunhan paranen ensin nuhasta.
Kiitos kaikille tykkäyksistä ja kommenteista! Arvostan todella paljon tukeanne, jota tämä tarina on saanut teiltä. Ja luen aina kaikki kommentit, vaikken vastaakaan kaikkiin. Ja olen huomannut, että osa ihmettelee sitä, milloin Anton ja Simon taistelevat keskenään. He eivät tappele, koska siinä luvussa, jossa Anton haastoi Simonin, niin Simon lähtee ovet paukkuen pois Antonin kotoa, huutaen että painukaa helvettiin ruotsiksi. Ajattelin, että kaikki ymmärtäisivät tästä, että Simon ei aio tapella Antonin kanssa, koska hän tietää häviävänsä.
Jäljellä on vielä ehkä noin neljä lukua, joten tämä tarina alkaa kohta olla lopuillaan, muttei ihan vielä.
Charlotte
--------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamu
Sydämeni. Pieni, mutta silti vahva sydämeni jyskytti rinnassani kovempaa kuin koskaan ennen. Tunsin sen kiivaan sykkeen kaulallani, ohimoillani ja mahanpohjassani. Pelkäsin, että se hakkaisi tiensä auki luiden muodostamasta häkistä, saaden minut kuolemaan hyvin hitaasti.
Minua pelotti, hirvitti ja kammotti. Tunsin vain kauheita tunteita, jotka saivat minut kokonaan otteeseensa. Ne vangitsivat minut, saaden koko kehoni jähmettymään aloilleen. En pystynyt liikkumaan, en edes saanut sormeani liikahtamaankaan, olin kuin halvaantunut aloilleni.
Tämä tilanne oli kaikista mahdollisista tilanteista pahin, missä olin ikinä ollut. Vaikka olin kokenut kauheita hetkiä, silloin kun Anton kiusasi minua, en silti ollut koskaan tuntenut mitään tällaista. Tämä oli kammottavin hetki, jonka olin koskaan kokenut.
Olin aina osannut varautua henkisesti jokaiseen koulupäivään, jokaiseen kamalaan sanaan, jonka Anton oli sanonut minulle, mutta tämä oli uutta. En ollut edes ajattelut mitään tällaista tapahtuvan, enkä ollut varautunut tähän tilanteeseen mitenkään.
En tiennyt miten toimia, en tiennyt mitä tehdä. Aivoni eivät toimineet kunnolla, en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, kuinka selviäisimme tästä kaikesta. Miten pystyisin saamaan isän tajuamaan, että rakastin Antonia, että hänen kanssaan viettäisin koko loppuelämäni.
