Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Heippa kaikille! Eli vihdoin ja viimein sain uuden luvun valmiiksi. Siinä on noin 10 000 sanaa ja siinä on ehkä tylsiäkin kohtia, mutta loppu ei ainakaan jätä ketään kylmäksi. Se varmasti herättää paljon tunteita teissä.
Ostin tänään uuden tietokoneen ja uuden kirjoitusohjelman kanssa olen tehnyt tämän luvun loppuun, joten toivon ettei mitään osia puutu siitä.
Kiitos kaikille tykkäyksistä, kommenteista ja tervetuloa uusille seuraajille. Olette ihan parhaita ja luen aina kaikki kommentit, vaikken ehdi niihin aina vastata.
Tästä tarinasta on jäljellä enää noin kaksi tai kolme lukua, joten olkaa valmiit sanomaan hyvästit Antonille ja Aamulle :( nyyh.
Charlotte
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
Aamu
Yksi.
Vedin syvään henkeä.
Kaksi.
Hengitin rauhallisesti.
Kolme.
Yritin keskittyä vain siihen, kuinka ilma kiersi keuhkoissani.
Neljä.
Tiesin, etten onnistuisi.
Viisi.
Kuulin silti heidän äänensä.
Kuusi.
En kestäisi tätä.
Seitsemän.
Tämä oli pahempaa kuin olin kuvitellutkaan.
Kahdeksan.
Minä sekoaisin.
Yhdeksän.
Minä tappaisin vielä jonkun, olin varma siitä.
Kymmenen.
Avasin silmäni hyvin hitaasti. Tuijotin eteeni avautuvaa näkymää ja toivoin olevani jossain muualla. Itse asiassa olisin, vaikka mieluummin istunut pulpetin takana kuin katsonut sitä, kuinka rakkaat vanhempani aloittivat kolmatta maailmansotaa.
He eivät käyttäneet aseita, vaan hyvin kärkkäitä kieliään, heitellen toistensa kasvoille teräviä sanoja, jotka osuivat suoraan heidän molempien sydämiin.
Olin turhautunut, vihainen ja onneton. En tiennyt mitä tehdä vanhempieni kanssa, jotka eivät sietäneet toisiaan yhtään.
Ennen isäni oli yrittänyt tulla edes toimeen äidin kanssa, mutta nyt he olivat kuin kaksi pikku lasta, jotka vihasivat toisiaan. He keksivät riidan melkein kaikesta, jopa vessapaperista, joka oli laitettu telineeseen väärinpäin.
