Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Hello kaikille! Johan on aikaa vierähtänyt viime luvusta. Pahoittelut, että tämän luvun kanssa kesti, mutta olen ollut aika kiireinen ja mietin aika kauan, miten tämä luku menee eteenpäin. Ja en halunnut julkaista mitään sellaista, johon en ollut itse tyytyväinen, joten sen vuoksi hioin tätä lukua hieman kauemmin.
Luku on yli 10000 sanaa pitkä :) tällä kertaa en tarkkaillut sanojen määrää, joten siitä tuli pitkä ihan vahingossa. Ja älkää menettäkö hermojanne, vaikka Aamun mielialat ja ajatukset vaihtelevat nopeasti. Hän on kuin tuuliviiri, mutta kuka teini-ikäinen ei olisi :D Joten älkää tuomitko häntä niin helposti.
Ja kiitos kaikista kommenteista, tykkäyksistä ja tervetuloa uusille seuraajille! Olette ihan maailman parhaita lukijoita ja kommenttinne piristävät aina päivääni. Kommentoikaa aina ihan reippaasti, sillä on hauska lukea teidän mietteitä luvuista tai yksittäisistä kohtauksista :D
Mutta pitemmittä puheitta, olkaa hyvät ja aloittakaa lukeminen! :) Ja en oikeasti tiedä milloin seuraava luku tulee, koska en ole vielä edes aloittanut sitä.
Voin myös kertoa teille, että tästä tarinasta ei ole tulossa muuta kuin ehkä enää neljä lukua. Sitten Antonin ja Aamun tarina saa päätöksensä! :'( *nyyh*
Mutta hyvää lukuhetkeä kaikille!
Charlotte
---------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamu
Taivas ja maa, ne olivat yhtä. Oli valkoista, niin kauniin puhdasta, mutta mieleni oli kuitenkin musta, vaikka kaikki ympärilläni edusti päinvastaisia tunteita. Muut olivat iloisia, positiivisia. Minä taas olin kuin magneetti, joka hylki kaikkea sellaista, mikä muistutti vähänkään onnellisuudesta.
En ollut enää pitkään aikaan ollut onnellinen, en edes tiennyt mitä se tarkoitti. Olin vain onneton, surullinen, katkera itselleni ja typerille tunteilleni, jotka halusivat viedä minut mukanaan.
Yritin esittää iloista, yritin näyttää muille, etten kärsinyt, mutta kärsin kumminkin. Kärsin joka hetki, joka ikinen sekunti, joka päivä. Elämäni oli yhtä tuskaa, juuri sellaista tuskaa, joka korvensi sisuksiani, sydäntäni ja sieluani. Se hallitsi minua jo tutun ottein, se piteli minua vankinaan omassa kehossani.
Halusin niin päästä siitä tunteesta eroon, halusin olla taas iloinen oma itseni. Mutta en ollut vielä valmis kohtaamaan todellisuutta, en välttämättä ollut sitä koskaan.
Pienet lumihiutaleet leijailivat ikkunalasiin kiinni. Katselin niitä vaitonaisena, kun ne sulivat hetkessä, jättäen jälkeensä vain pienen märän kohdan lasia vasten.
