Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Hello rakkaat ihanat lukijat! Tässä on uusi luku, jota te olette odottaneet, ainakin niistä viesteistä päätellen joita olen saanut Snapchatissa. :)
Ja toivon, että teksti tuli kokonaisuudessaan, sillä wattpad jumitti pari kertaa ja jouduin lataamaan luvun useamman kerran tänne.
Mutta pitemmittä puheitta mukavaa lukuhetkeä ja lukekaa lopussa oleva kommenttini!
Charlotte
------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Anton
Savukkeiden utuinen savu häilyi ympärilläni. Se verhosi minut sisäänsä, saaden minut vajoamaan melkein unen kaltaiseen tilaan. Haistoin satoja eri tuoksuja, jotka sekoittuivat yhteen saaden pääni pyörälle. Kuulin monia ääniä, joista en saanut enää mitään selvää.
Kaikki oli niin epäselvää, niin sekavaa. En enää tiennyt, kauanko olin ollut tässä tilassa. Kauanko olin harhaillut mieleni tyhjissä käytävissä, yrittäen paeta todellisuutta.
Pidin vain silmäni tiukasti kiinni, sillä en halunnut nähdä totuutta. En halunnut tietää mitä oikeassa maailmassa tapahtui, en halunnut muuta kuin vain olla rauhassa.
Pääni retkotti pehmoisen sohvan selkänojaa vasten. Pitkät sormeni puristivat kylmää lasia vasten kämmentäni, ja toinen käteni lepäsi sohvan käsinojaa vasten.
Musiikki. Kamala musiikki kaikui yläkerrasta huoneeseen, jossa olin. Bassojen jytke sai seinät kumahtelemaan ja aivoni pomppimaan kalloani vasten, mutten välittänyt. En jaksanut välittää. Tämä oli jo minulle arkea, tuttua rutiinia johon oli helppo tottua.
Nostin lasin vaistomaisesti huulilleni ja siemaisin väkevää juomaa. Polttava tunne levisi pitkin suutani, saaden minut irvistämään, mutta join vain silti lisää, koko lasin tyhjäksi.
Hetken päästä joku täytti lasini taas kerran. Tunsin raikkaan mintun vivahduksen kasvoillani, mutten avannut silmiäni. He tiesivät miten käyttäydyin. He osasivat jo täyttää pienimmänkin toiveeni, ilman että minun tarvitsi sanoa mitään.
Olin kai ollut täällä jo liian kauan. Tai sitten liian vähän aikaa, kun pystyin vielä ajattelemaan selvästi. Ehkä minun pitäisi ottaa jotain vanhempaa, jotain sellaista mitä en ollut koskaan ennen kokeillut. Olin kuullut jonkun sanovan, että jollakin oli mukanaan sellaista ainetta, joka sai ihmissudetkin humalaan, kunnon humalaan. Se kuulosti liian hyvältä ollakseen totta.
Lopeta tämä pelleily.
Suteni matala ääni sanoi mielessäni turtuneena. Se inhosi sitä, kun join alkoholia ja tärvelin meidän molempien aisteja. Kaikki väkevät juomat saivat minut humaltumaan vain hetkellisesti, mutta tarpeeksi kauaksi aikaa, että voisin tehdä jotain sellaista mitä katuisin.
