Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] LUKEKAA TÄMÄ! Hello! Eli vihdoin ja viimein tämä luku on valmis. Pahoittelut, että sen kanssa kesti hieman kauemmin, mutta vaikka tiesin että miten tämän luvun piti mennä niin silti kirjoitin sen lopun varmaan tuhat kertaa uusiksi, sillä en ollut koskaan tyytyväinen lopputulokseen.
Tämä luku on yli 11000 sanaa pitkä! Joten lukemista riittää. Ja tässä luvussa on seksuaalista häirintää sekä lievää väkivallan kuvailua. Eli jos sinua ahdistaa lukea sellaisista aiheista niin skippaa loppu luku kokonaan.
Lukekaa luvun lopussa oleva kommentti ennen kuin alatte kommentoimaan, että tarina menee liian nopeaa eteenpäin.
Ja tässä luvussa on myös englanninkielistä sisältöä, mutten alkanut suomentamaan lauseita, koska uskon että monet teistä osaavat kuitenkin englantia niin hyvin, että ymmärrätte mitä henkilöt sanovat.
Kiitos ja kumarrus, sekä mielenkiintoista lukuhetkeä!
Charlotte
------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamu
Räpläsin hermostuneena punaista stressipalloa ja väistelin tietoisesti Mikan katsetta. Tiesin, että hän oli vieläkin hieman loukkaantunut siitä, etten ollut kertonut hänelle kiusaamisestani. Hän oli kuitenkin reilu tyyppi, joka yritti vain auttaa minua. Ja silti olin ollut vaiti kaikki ne kerrat, kun olin keskustellut hänen kanssaan minun elämästäni ja huolista jotka painoivat minua.
Nyt oli helppo ajatella niin, että minun olisi pitänyt kertoa psykologilleni totuus. Mutta se ei koskaan ollut niin yksinkertaista. Silloin kun Anton kiusasi minua niin en vain ollut pystynyt puhumaan kenellekään asiasta. Olin ajatellut kaikenlaisia mahdollisia skenaarioita mitä tapahtuisi, jos kertoisin, mutta onneksi se kaikki oli nyt ohi.
– Haluatko puhua miltä sinusta nyt tuntuu? Mika kysyi rauhallisesti saaden vedettyä minut takaisin nykyhetkeen.
Siirsin silmäni varovasti hänen nuorekkaaseen olemukseensa. Mika oli ehkä kolmenkymmenen, hän oli omalla tavallaan ihan komean näköinen. Hänellä oli vaaleat lyhyet hiukset, tummat silmät ja kaunis hymy joka sai aina hyvälle tuulelle. Ja kaiken lisäksi Mika oli aina mukava, eikä hän koskaan painostanut minua puhumaan jos en halunnut.
– Helpottuneelta, mutta samalla olen hieman peloissani, selitin.
– Mikä sinua pelottaa? Mika kysyi kirjoittaen samalla jotain muistivihkoonsa.
En vastannut ensin mitään. En tiennyt mitä sanoisin hänelle, kertoisinko totuuden? Se helpottaisi minua hieman, sillä en voinut puhua oikeastaan kenellekään muulle tunteistani Antonia kohtaan. Olin yrittänyt keskustella asiasta Katan kanssa, mutta hän oli aika kiireinen sillä hän vietti kaiken aikansa Tuukan kanssa. He molemmat olivat jättäneet minut täysin huomiotta ja se hieman masensi minua.
