Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Hei kaikille! No niin eli teidän kaikkien suureksi iloksi kerron, että tämä ei ole vielä viimeinen luku! Tämän jälkeen tulee vielä toinen luku. Päädyin tähän ratkaisuun, koska tästä luvusta olisi tullut ihan liian pitkä ja raskas luettava, jos olisin julkaissut sen kokonaisuudessaan, joten päätin pätkäistä sen kahtia. Seuraava luku on melkein valmis, mutta hion sitä vielä vähän, mutta se tulee ihan piakkoin.
Hyvää lukuhetkeä! :)
Charlotte
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Anton
Se oli ihan tavallinen päivä. Sellainen päivä, joka alkoi tuttuun tapaan, kun heräsin Aamun vierestä. Minä suutelin häntä kymmeniä kertoja, ja sain hänet vääntelehtimään vierelläni. Hänen suloisilta huuliltaan karkaili naurahduksia, kun nuuhkin hänen kaulaansa ja painelin hentoja suudelmia hänen iholleen.
Hän oli niin suloinen, syötävän söpö. Minun ihana kumppanini. Minä rakastin häntä niin paljon, että sydämeeni sattui ajatuskin siitä, että jouduin joka aamu jättämään hänet yksin.
Olisin halunnut jäädä hänen vierelleen, olisin halunnut vain olla hänen kanssaan koko päivän, mutta en voinut jäädä.
Kun lopulta tuli aika lähteä, nousin hitaasti ylös, mutta hän veti minut takaisin sänkyynsä vierelleen. Minä naurahdin hänen hölmölle käytökselleen, mutta pysyin hänen vierellään niin kauan, että kuulin hänen nukahtavan uudelleen levolliseen uneen.
Minä vain katselin häntä, kun hän tuhisi hiljaa unissaan. Annoin katseeni kiertää hänen kasvoissaan, joilla lepäsi kaunis hymy, onnellinen sellainen.
Painoin hellän suudelman hänen huulilleen, ennen kuin nousin varovaisesti sängystä. Kirjoitin hänelle viestin ruutupaperille ja jätin sen hänen viereensä. En olisi halunnut jättää häntä yksin, en olisi halunnut hänen heräävän ja huomaavan minun lähteneen, mutta minun piti mennä kotiin ennen kuin tulisi liian valoisaa.
Ennen kuin kipusin ikkunasta ulos, vilkaisin häntä vielä yhden ainoan kerran. Hän näytti niin levolliselta, prinsessa Ruususelta. Hänen hiuksensa olivat valkoista tyynyä vasten, hänen punaiset huulensa olivat hieman raollaan ja hänen silmäripsensä näyttivät hyvin tummilta hänen vaaleaa ihoaan vasten.
Kun katselin häntä, tunsin omituisen muljahduksen sydämessäni, mutta sivuutin sen tunteen täysin. Kaikki oli hyvin, kaikki oli kerrankin hyvin, enkä halunnut tyhmän tunteen pilata tätä päivää.
Mutta se tunne ei lähtenyt koko päiväni pois sydämestäni. Se vain voimistui ja voimistui jokaisen hetken myötä.
Laitoin Aamulle viestejä, joihin hän vastasi aina yhtä iloisena kuin ennenkin, mutta silti en voinut olla murehtimatta, että jokin oli vialla.
