Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Heippa ihanat rakkaat lukijat! Kiitos kaikille kärsivällisyydestänne! Olen oikeasti todella pahoillani, että uuden luvun kanssa on kestänyt näinkin kauan, mutta siihen on monta syytä. Kesätyö vie nyt suurimman osan ajastani ja en jaksa raskaan työpäivän päätteeksi kirjoittaa, vaikka mieli tekisi. Ja muutenkin kaikki ylimääräinen stressi on aiheuttanut lievää inspiraation puutetta.
Mutta sain uuden luvun silti kirjoitettua ja toivon, että pidätte siitä. Se ei ole kovinkaan tapahtumarikas, mutta mielestäni kuitenkin tärkeä osa tätä tarinaa. Ja niin kuin olen joskus maininnutkin niin uskon, että tästä tarinasta ei tule enää montaa lukua, ehkä vain kaksi tai kolme, riippuu hieman siitä kuinka pitkiä luvuista tulee. Luvassa on kuitenkin uusia ihmissusitarinoita, jotka liittyvät myös tähän kirjaan ja sen hahmoihin, joten älkää olko huolissanne :)
Kiitos kaikista kommenteista ja tykkäyksistä! Olette ihan superparhaita!
Charlotte
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Anton
Suljin hitaasti silmäni. En jaksanut pitää niitä auki, se tuntui niin raskaalle, melkein mahdottomalle. Olin luovuttanut taas kerran, en jaksanut taistella, en enää. Tuntui kuin koko maailma olisi ollut minua vastaan. En ansainnut kohtalon mielestä onnea, en minkäänlaista rakkautta elämääni. Minut oli kai kirottu syntymästäni lähtien, se ei olisi ollut mikään yllätys.
Vajosin hetkeksi pimeyteen, siihen tuttuun ihanaan pimeyteen, joka nielaisi minut sisäänsä pyörremyrskyn lailla.
Olin taas siellä, jossain kaukana todellisuudesta. En ollut enää läsnä tässä hetkessä, vaan olin muualla. Se oli tuttu paikka, samanlainen missä olin ajelehtinut ennenkin.
Oli rauhallista, hiljaista. Hento tuulenvire kävi huoneessa, haistoin jumalaisen tuoksun, joka ajelehti kasvoilleni. Hymy nousi pakostakin huulilleni. Vadelmia, ihania raikkaita vadelmia.
Tunsin hänen hellän kosketuksensa ihollani ja säpsähdin hieman. Hänen sormensa liukuivat rintakehääni pitkin, saaden kipinät sinkoilemaan suoraan sydämeeni. Hänen kuuma hengityksensä kutitteli ihoani, kun hän painoi suudelmia kaulalleni, antaen käsiensä tutkia samalla kehoani.
Huokaisin syvään, kun hän painautui päälleni. Hänen kehonsa vasten omaani, hänen sydämensä sykki lähellä minun sydäntäni, hänen tuoksunsa sekoittui minun tuoksuuni. Sielumme kurkottivat toisiaan kohti, tunsin niiden kietoutuvan toistensa ympärille, saaden minut hurmoksen valtaan.
Kaikki oli täydellistä. Se hetki oli täydellinen, liiankin täydellinen, sillä se oli vain kuvitelmaa.
