Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Hello! Jee, viimeinen luku on tässä! On aika jättää hyvästit Koivulan ihmissusiyhteisölle ja muille kuntalaisille. Tämä luku on suhteellisen sopivan pituinen, se on täynnä surua ja tuskaa...no okei nyt vähän liioittelin x) Mutta joo tämä luku voi olla ehkä hieman tylsäkin, mutta tällainen siitä nyt tuli, joten nauttikaa! Ja lukekaa lopussa oleva kommenttini myös!
PS: toivottavasti mitään kohtia ei puutu sillä Wattpad sekoili hetki sitten. Mutta laittakaa viestiä, jos näyttää siltä että luvussa on jotain epäkohtia :) Yritin kyllä lukea sen nopeasti lävitse, mutta silmäni ovat nyt niin ristissä, että en huomaa mitään x)
Charlotte
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Anton
Olin aina ollut hyvin tietoinen siitä, että olin tuleva Suomen lauman johtaja. Se tieto oli aina saanut minua ahdistumaan, voimaan pahoin. En ollut koskaan halunnut olla johtaja, koska en ollut koskaan kokenut olevani siihen tarpeeksi hyvä. En osannut huolehtia muista, en osannut pitää koko laumaa koossa, niin kuin isäni osasi.
Ehkä pelkäsin vastuuta, ehkä pelkäsin sitä, että minusta ei tulisi samanlaista johtajaa kuin isästäni, etten pystyisi täyttämään hänen saappaitaan. Pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisin olemaan vastuussa niin monesta muusta henkilöstä, sai mahani kääntymään ylösalaisin. Hyvä kun osasin pitää edes itsestäni huolta.
Mutta pikku hiljaa olin alkanut uskomaan itseeni, olin saanut voimaa Aamulta, joka oli kannustanut minua. Hän oli ainoa joka uskoi kykyihini, hän oli ainoa, joka oikeasti kuunteli minua. Hän oli teoillaan ja sanoillaan saanut minut näkemään erilaisen tulevaisuuden. Sellaisen, jonne voisin astella hyvillä mielin, ilman pelkoa, että epäonnistuisin.
Hänen kanssaan pystyisin hallitsemaan laumaa, hänen kanssaan voisin tehdä mitä vain.
Mutta nyt tunsin kaiken uskon karisevan pois itsestäni, en tuntenut olevani puoltakaan siitä mitä olin ollut Aamun ollessa terve. Olin vain varjo, ehkä en edes ihan sitäkään.
Minusta tuntui kamalalle, oloni oli hirveä, en pystynyt syömään, en pystynyt kunnolla nukkumaan muuta kuin Aamun vierellä. Olin valvonut kaikki yöt sängylläni tuijottaen kattoa. Äitini oli yrittänyt turhaan saada minua jäämään kotiin, mutta halusin viettää kaikki hetket jotka sain Aamun luona.
Vetäisin terävästi henkeä ja siirsin katseeni lattiasta käytävän päähän. Tuijotin herkeämättä lääkäri Korhosen suun liikkeitä, kun hän kertoi Tonille Aamun uusista tuloksista, jotka olivat tulleet jokin aika sitten. Yritin lukea naisen huulilta, mitä tämä sanoi, mutten saanut mitään selvää. Hän puhui liian nopeatempoisesti.
Olin hermostunut, tunsin sydämeni sykkeen ohimollani, keuhkoni tuntuivat olevan tulessa ja kämmeneni hikosivat ennätys vaihtia. Halusin vain tietää mitä tutkimuksissa oli selvinnyt, mutta vaikka olin tuleva alfa niin ihmissusi lääkärit halusivat kertoa omaisille ensin tiedot. Heidän mielestään oli väärin, jos olisin saanut tietää ennen perhettä uutiset Aamun tilasta.
