Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Hello kaikki ihanat lukijat! Tämän luvun kanssa kesti hieman kauemmin sillä oikeasti en tiennyt, että mihin suuntaan olisin jatkanut tätä. Mutta tapeltuani itseni kanssa pari päivää niin sain lopulta päätettyä miten tämä luku etenee.
Ja pieni varoituksen sananen, eli tässä luvussa on seksuaalista sisältöä! Joten jos et halua lukea sitä niin voit skipata kohdan. Lihavoin ensimmäisen sanan ekan kirjaimen, ja kun kohtaus loppuu niin lihavoin viimeisen sanan viimeisen kirjaimen.
Ja kiitos taas tuhannesti kaikista kommenteista ja tykkäyksistä! Olette ihan maailman parhaita lukijoita. :) Ja wow! Huomasin, että tätä tarinaa on luettu jo 18 tuhatta kertaa! Siis mitä ihmettä!
Seuraavan luvun kuvio on päässäni jo valmiina, mutta sen kirjoittamisessa voi kestää joten en vielä tiedä milloin julkaisen uuden luvun.
Hyvää päivän jatkoa kaikille!
Charlotte
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou télécharger une autre image.
-------
Anton
Olin aina toivonut sitä, olin aina halunnut uskoa siihen, mutta en ollut koskaan tiennyt, että joskus saavuttaisin sen rauhan, joka nyt oli sisälläni. Sitä ei voinut verrata niihin lyhyisiin hetkiin jotka olin kokenut Aamun kanssa. Se rauhantunne oli ollut vain häilyvä tunne, joka oli poistunut sydämestäni yhtä nopeaa kuin se oli sinne tullutkin. Mutta tämä tunne se oli jotain uutta. Jotain sellaista mitä en voinut käsittää. En pystynyt selittämään sitä sanoin sillä en olisi ikinä löytänyt oikeita sanoja kuvailemaan sitä miltä se tunne tuntui.
Olin vain niin onnellinen, niin täynnä iloa ja rauhaa, että tunsin pakahtuvani. Ja se tunne välittyi uneeni jossa istuin Aamun kanssa käsi kädessä kukkakedolla. Katselimme laskevaa aurinkoa ja hymyilimme toisillemme. Se tuntui niin todelliselta niin realistiselta, mutta tiesin että se oli vain unta, hyvin kaunista unta joka sai minut hymyilemään.
En halunnut herätä vielä, en halunnut rikkoa sitä unta, en halunnut herätä oikeaan maailmaan ja kohdata totuutta, että heräisin tylsään todellisuuteen. Halusin paeta oikeaa maailmaa, halusin pysytellä vielä hetken ajan siinä ulottuvuudessa jonka olin itselleni luonut. Siellä kaikki oli hyvin, siellä Aamu ei pelännyt minua, siellä hän juoksi huolettomana syliini, hän kietoi kätensä ympärilleni ja vannotti ikuista rakkautta.
Ja niin sen olisi pitänyt olla myös todellisuudessa, mutta se ei kuitenkaan ollut niin. Kaikki oli toisin aivan kuin väärinpäin.
Huokaisin syvään unenpöpperöisenä, kiersin käteni tiukemmin tyynyni ympärille ja painoin pääni sitä vasten nuuhkien samalla hyväntuoksuista kangasta. Se tuoksui vadelmille. Se oli ihana tuoksu samanlainen kuin Aamun tuoksu, mikä sai minut vain ummistamaan silmäni kovemmin kiinni.
