Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Hellurei! Kiitos kaikista kommenteista ja tykkäyksistä! :) Olette ihan parhaita lukijoita! Valitettavasti en ole ehtinyt vastaamaan kaikkiin kommentteihin, joten älkää pahoittako mieltänne.
Eli aloitin tämän extra luvun kirjoittamisen jokin aika sitten, kun sain siihen idean. Ja toivottavasti tykkäätte siitä, sillä se on Theon näkökulmasta. Pääsette hetkeksi hänen pään sisälle :)
Ja lukekaa lopussa oleva kommenttini! Siinä on hyvin tärkeää tietoa tarinoideni tulevaisuudesta!
Charlotte
---
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Theodorus
Lontoon kadut olivat joka aamu yhtä vilkkaita. Ihmiset juoksivat töihin tai kouluihin tuijottaen kännyköitään, kaikilla oli niin kova kiire. Mutta minä pidin siitä, että näin ympärilläni elämää. Se sai hetkellisen yksinäisyyden tunteen katoamaan sydämestäni, tunsin kuuluvani johonkin, vaikka en oikeasti kuulunut mihinkään.
Puikkelehdin ihmisvirran mukana ja yritin päästä nopeasti perille kahvilaan, joka häämötti kauempana keskustasta.
Olin jo myöhässä. Se oli tuttua minulle, olin aina myöhässä. Omistin kyllä kellon, joka komeili ranteessani, mutta se oli pikemminkin koriste kuin ajan katsomista varten.
En ollut koskaan ollut täsmällinen, sillä aika oli laaja käsite, ainakin minun omasta mielestäni. Tietysti kukaan muu ei ollut samaa mieltä kanssani.
Rauhoitin hieman askeliani, kun aloin lähestyä kahvilaa, joka näkyi kadun kulmassa. Väläytin pari hymyä vastaantuleville naisille, jotka vilkuilivat suuntaani.
Naurahdin vain itsekseni, ihmiset olivat niin helppoja saaliita. He eivät edes yrittäneet peittää kiinnostustaan minuun ja toisaalta se ei haitannut minua. Olin haluttu mies, ja se sai jo valmiiksi suuren egoni kasvamaan vieläkin enemmän.
Astelin rennoin askelin tutun rakennuksen luo ja avasin sen lasisen oven. Täyteläinen kahvin tuoksu täytti heti nenäni, saaden minut henkäisemään syvään.
Pieni hymy nousi huulilleni, kun pystyin haistamaan hänen raikkaan omenaisen tuoksun, joka sekoittui kaikkien muiden ihmisten tuoksuihin.
Katselin hetken aikaa ympärilleni. Kahvila oli melkein täynnä, osa ihmisistä oli tullut syömään aamiaista ja osa tapasi ystäviään ihan niin kuin minäkin aioin tehdä.
Silmäni löysivät pian tutun hahmon, joka istui viimeisessä nurkkapöydässä. Hänen pikimustat hiuksensa olivat auki, ne laskeutuivat hänen hartioilleen, koristaen kauniisti hänen kalpeita kasvojaan. Hänen molemmat kätensä lepäsivät ison kahvikupin ympärillä ihan kuin hän olisi yrittänyt pitää itsensä lämpimänä.
