Arvoton.
Negatiivinen.
Turmeltunut.
Onneton.
Naurettava.
Sitä kaikkea minä olen. En kiistä sitä, en aio valehdella. Minä olen paha. Pahempi kuin kukaan muu. Se kulkee veressäni. Se on kiinni sieluni syrjässä. Pahuus. Se kulkee joka päivä mukanani ku...
[Kirjailijan kommentti:] Moi! Kiitos tuhannesti kaikista kommenteista ja tykkäyksistä! Olen todella kiitollinen siitä kuinka paljon te rakastatte tätä tarinaa :)
Tässä luvussa on lievää seksuaalista sisältöä joten jos et pidä sellaisista kohdista niin laitan tutut lihavoinnit sanojen alkuun ja loppuun, että tiedät skipata kohdat.
Ja en tiedä milloin seuraava luku tulee, sillä nyt minun pitää tosissaan keskittyä muihin juttuihin ja kirjoittaminen jää vähäksi aikaa :( Mutta yritän kuitenkin aina silloin tällöin saada jotain raapustettua.
Luvun lopussa on vielä pieni kommenttini joten lukekaa sekin :)
Charlotte
------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Aamu
En tiennyt mitä ajatella, mieleni oli täysin tyhjä, kun katselin Antonin kyynelistä tahriintuneita kasvoja. Hän näytti niin erilaiselta, niin haavoittuvaiselta ja rikotulta. Ja sitä hän varmasti olikin. Olin jotenkin pystynyt aistimaan sen tuskan ja ahdistuksen jota hän oli tuntenut. Kaikki hänen tunteensa olivat pyyhkäisseet lävitseni kuin aalto, joka oli saanut minut häkeltymään.
En tiennyt miksi tai miten pystyin tuntemaan Antonin tunteet, mutta se ei ollut kovinkaan mukavaa. Olin aina luullut, että oma ahdistukseni, pelko ja tuska olivat jotain hyvin voimakasta. Mutta se mitä Anton oli tuntenut oli tuhat kertaa pahempaa. Olin oikeasti luullut sekoavani, kun olin istunut autossa ja yhtäkkiä olinkin paniikin kourissa. Olin jotenkin pystynyt hillitsemään haluni käpertyä palloksi sillä isäni olisi varmasti hätääntynyt. Siksi olin ollut vain hiljaa paikoillani ja esitin iloista, vaikka sydämeni olikin ollut tuskan vallassa.
Mutta tajusin heti kaiken, kun näin Antonin. Hän oli ollut kuin pikku poika, joka oli kyhjöttänyt talon nurkalla silmät punaisina alahuuli täristen. Olin heti ymmärtänyt, että tunsin hänen tunteensa, että olimme jotenkin luoneet välillemme niin vahvan yhteyden, että pystyin aistimaan hänen tuskansa.
Mutta en olisi koskaan uskonut, että kohtaisin mitään tällaista, kun tulisin Iinan syntymäpäiville. Olin pohtinut koko päivän sitä, että osaisinko käyttäytyä juhlissa oikein. Olin ollut viimeksi Katan syntymäpäivillä ja ne eivät olleet mitkään suuret. Mutta en tiennyt olisiko Iinan juhlat erilaiset joten olin kuluttanut energiaani yliajattelemiseen. Pelkäsin, että juhlissa olisi hyvin paljon väkeä ja nolaisin jotenkin itseni muiden edessä.
Olin kuullut Iinan ja Antonin aikaisemmista synttärijuhlista koulussa ja niissä oli ollut aina melkein kaikki kuntalaiset. Se johtui varmaan siitä, koska heidän isänsä oli kunnanjohtaja, mutta en välttämättä pystyisi olemaan kauan huoneessa jossa olisi kymmeniä ihmisiä. Ajastuskin siitä sai minut jo melkein panikoimaan.
