How To Find Happiness (finnish)

2. luku

Tulen rätinä on ensimmäinen asia, jonka tajuan. Pelästyn hieman, mutta kun huomaan makaavani pehmeällä alustalla, rauhoitun. Avaan silmäni ja venytän selkääni, tuntuu hyvältä. Olen nuotion vieressä, kalan nahka sihisee, kun se paistuu ja kipinät kohoavat öiselle taivaalle. Tuoksu nostaa veden kielelle. En tiedä, kuinka kauan olin tajuttomana, mutta nyt minulla on nälkä.

"Heräsit vihdoin kissimirri", miehen ääni. Säikähdän ja käännyn ympäri. Valtavan iso mies, jolla on ruskeat hiukset ja tuikkivat, siniset silmät, hymyilee minulle valloittavasti. En tiennyt, että noin hyvännäköisiä jättiläisiä on olemassa.

"Missä minä olen?" Kysyn - tai siis haluan kysyä. Suustani tulee ulos vain mau'untaa. En edes tajunnut olevani kissa, mutta tosiaan, kun vilkaisen itseäni, niin näen suklaanruskean turkin ja huiskivan hännän.

"Onko nälkä?" Mies kysyy ja ojentaa minulle pientä kalaa. Se on raaka ja suomut kimaltavat nuotion valossa. Nuuhkaisen sitä epäluuloisesti ja käännän pääni pois. Ei minulla nyt niin nälkä vielä ollut.

Mies nostaa kalan pois tulelta ja irrottaa nahan puukon avulla. Hän heittää nahat nuotion viereen ja kipitän katsomaan. Jes, niihin oli tarttunut vähän lihaa. Syön paistuneen kalan ja nuolen kalanrasvaa. Hyvää, hyrisen ja rinnastani kohoaa kehräys.

"Vai sillä lailla", mies nauraa ja laskee nahan päälle hieman lisää paistunutta kalaa. Maukaisen kiitollisena ja syön samalla, kun hän laittaa myös pienen kalan paistumaan.

"Minä olen Jack", mies kertoo. Ihanaa, minä jo pelkäsin, etten saisi tietää hänen nimeään. Maukaisen taas ja katson, kun hän syö kalaansa. Oma kalani, joka paistuu nuotiolla, alkaa tuoksua hyvältä, joten pusken Jackia ja tuijotan sitten kalaa. Onneksi hän tajuaa vihjeeni ja ottaa kalan, irrottaa sen nahan ja antaa minulle. Niin hyvää. Kiitos Jack.

Nuotio alkaa hiipua ja Jack kääriytyy makuupussiin, jonka päällä nukuin aikaisemmin. Hetken kuluttua hän kierähtää selälleen ja alkaa kuorsata. Tuijotan hänen nukkuvia kasvojaan, mutta lähden sitten jahtaamaan kasvavia varjoja. Kun löydän itseni väijymästä pelokasta peltohiirtä, tajuan unohtaneeni jotain; nimittäin jahdin - ja itseni.

Yritän muuttua takaisin ihmiseksi ja onnistun, mutta jokin on pielessä. Minulla on edelleen kissankorvat ja häntä. Yritän yhä uudelleen ja uudelleen, mutta korvat ja häntä pysyvät, ei voi mitään. Katson taas nukkuvaa Jackia. Ai niin, hän. Jack taitaa olla yksi jahtiin osallistujista, joten eikö hän siinä tapauksessa ole kilpailijani? Mitä hän tekee nähdessään minut? Kuorsaus loppuu ja muutun saman tien takaisin kissaksi. Ehkä eläimenä eläminen on tällä hetkellä helpompaa, pitää vain varoa itsensä unohtamista.

Nuotio sammuu ja ilma alkaa viiletä. Katson huonoja nukkumisvaihtoehtojani ja tassuttelen lopulta Jackin vatsan päälle. Lämmin ja pehmeä, ei kai siinä ole mitään vikaa jos nukun tässä kissan hahmossa? Etsin hetken aikaa mukavampaa asentoa ja painan lopulta pääni tassujen väliin. Jack kuorsaa taas ja nukahdan, unissani juoksen hiirten perässä.

A/N

Pahoittelen lyhyttä lukua, oikeasti. Tässä tarinassa luvut ovat noin 400-1000 sanaa pitkiä, vaikka pyrin pitämään pituuden 600 sanan paikkeilla. Tämä luku nyt vain sattuu olemaan siitä lyhyemmästä päästä (TT-TT)

En nyt sitten onnistunutkaan malttamaan koko viikkoa, mutta koska olen kirjoittanut tätä vauhdilla eteenpäin, niin laitan teillekin vähän useammin.

Ensi kerralla sitten pidempi luku, melkein 900 sanaa ('3')<3

-Micchan-

(Ja huomio! En omista lukuihin liitettyjä kuvia. Liitän niitä mukaan, koska ne ovat oma mielipiteeni siitä, miltä tarinan henkilöt suunnilleen näyttävät.)