How To Find Happiness (finnish)

50. luku

Miki

"Mitä täällä tapahtuu?" Oletan paikalle ilmestyneen naisen olevan Lauren. Jossain toisessa tilanteessa olisin pyytänyt häntä istumaan alas siksi aikaa kun piirrän hänet. Jossain hyvin toisenlaisessa tilanteessa, mutta en nyt. Laurenilla on kiharat, sotkuiset hiukset jotka kehystävät hänen kasvojaan kuin myrskypilvet, Harry Potter tyyppiset silmälasit, jotka ovat vieläpä hieman rikki ja hoikka varsi, jos ei lasketa leveitä lanteita. Jos unohdetaan se tosiseikka että lähestyvä myrsky on hänen aikaansaannostaan voisin pitää häntä mukavana. Nyt hän on yksinomaan pelottava ja saa niskahiukseni nousemaan pystyyn jopa pahemmin kuin Mark.

"Ei mitään hätää Lauren, mene vain sisälle. Minä kyllä hoidan tämän", Mark rauhoittelee.

"Ai niin kuin viimeksi?" Onneksi olen Ianin selän takana, en joudu kohtaamaan Laurenin vihaista katsetta suoraan. Mark sen sijaan joutuu. Hetken verran säälin vasta löytynyttä sukulaistani. Hetken.

"Älä nyt kulta. Viimeksi hän lähti pakoon." Vilkaisen Jackia, jonka rystyset ovat valkoiset, koska hänen kätensä ovat niin tiukasti nyrkissä.

"Mutta hän sai sinut maahan."

"Ei tule toistumaan." Ilman mitään ennakkovaroitusta Mark syöksyy kohti Jackia. Ilmeisesti Lauren yllättyi myös, sillä valtava jyrähdys repii korviani ja painaudun kyykkyyn. Savun haju kantautuu taas nenääni.

Kun korvani ovat vihdoin toenneet ja kuulen taas jotain, käsirysyn äänet kiinnittävät huomioni ja nostan katseeni maasta. Jack ja Mark kierivät maassa, on vaikeaa sanoa, kummalla on yliote. Ian seisoo neuvottomana, hän haluaisi auttaa, mutta tietää itsekin, ettei heidän väliinsä kannata mennä. Alicia näyttää kauhistuneelta, mutta ei pysty myöskään irrottamaan katsettaan tappelusta.

Käännän katseeni Laureniin liian myöhään.

"Seis tai tyttö kuolee", Laurenin ääni on terävä ja yritän rimpuilla irti hänen otteestaan. Saan sähköiskun ja vinkaisen, Jackin nyrkki pysähtyy kesken lyönnin.

"Päästä hänet", Ian murisee syvältä kurkustaan ja hänen siniset silmänsä muuttuvat vihreiksi, pupilleista tulee pelkät pystyviillot. Jokin osa aivoistani pistää merkille, että hän pystyy sittenkin osittaiseen muodonmuutokseen, luulimme, ettei hänelle käynyt niin.

"En." Laurenin ote kiristyy, samoin kuin tilannekin. Sitten Jack hypähtää pystyyn, jotta Mark pääsee nousemaan jaloilleen.

"Päästä hänet", on Jackin vuoro murista. Mark alkaa nauraa ja säpsähdän.

"Emme me päästä häntä menemään", Mark pudistaa päätään kuin puhuisi lapselle. "Hän on ainoa, jonka aion jättää eloon. Näin on paljon helpompaa."

"Ei!" Yritän jälleen rimpuilla irti Laurenin otteesta, mutta saan taas uuden sähköiskun, tällä kertaa kovemman.

"Hei, eikö tyttöjä ollutkin kaksi?" Mark kysyy, mutta en käännä päätäni, jotta näkisin millainen ilme hänellä on. Alicia seisoo edessäni hieman läpikuultavana ja näyttää päättäväiseltä.

"Alicia?" Jack haravoi aluetta katseellaan, ei edes pysähdy Alician kohdalla. Ymmärrys uhkaa nostaa hymyn huulilleni, mutta hillitsen itseni viime tipassa.

"Kun lasken kolmeen", Alicia sanoo hiljaa. "Muutu kissaksi. Yksi...kaksi..." en enää näe Aliciaa. "Kolme!" Muutun kissaksi säikäyttäen Laurenin, joka kaatuu kyljelleen maahan. Alicia ilmestyy jälleen näkyviin hänen vierellään ja Ian ryntää luokseni.

"Oletko kunnossa?" Hänen silmänsä ovat edelleen vihreät, mutta pupillit ovat palaamassa normaaleiksi. Nyökkään, edelleen kissan hahmossa.