How To Find Happiness (finnish)

23. luku

Jack

Ian senkin paskiainen, kiroan mielessäni samalla, kun kävelen kohti häthätää väsäämääni pyykkinarua. Että kehtaakin lähennellä Mikiä sillä tavalla, tyttöhän on ihan siteiden peitossa! Puristan nenänvarttani ja yritän ajaa kuvat pois mielestäni. Olen niin pahuksen kateellinen! En siis Mikistä, vaan siitä, että Ian saa rauhassa lähennellä tyttöä, josta pitää.

Kiskaisen t-paitani narulta ja vedän sen päälleni. Paita on edelleen aavistuksen kostea, mutta menköön, kyllä se siitä kuivuu. Sitten Alicia. Miki tuntuu pelästyneen hyökkäystä ihan kunnolla, tyttö kyselee koko ajan Alician perään. Käteni puristuvat automaattisesti nyrkkiin kun muistan ne punatukkaiset kusipäät. Jos näen edes vilauksen heistä, niin he eivät elä seuraavaan päivään, pitäisin siitä huolen.

Vedän syvään henkeä ja yritän rauhoittua. Siitä ei tulisi mitään jos menisin Alician luokse vihaisen näköisenä. Tyttö varmaan juoksisi taas seinän läpi. Avaan käteni nyrkistä ja jähmetyn paikoilleni, kun kuulen pianonsoittoa. Hiivin lähemmäs juhlasalin ovea, vaikka tiedän, ettei Alicia kuitenkaan huomaisi, vaikka rymähtäisin oven läpi pitäen yhtä kovaa ääntä kuin pillastunut norsulauma. Tyttö uppoutuu kokonaan omaan maailmaansa pianoa soittaessaan.

Avaan oven ja kuulen musiikin nyt paremmin. Faded, tunnistan kappaleen. Missä vaiheessa hän on sen opetellut? Kappale tuli ulos vasta vähän aikaa sitten ja kuulemma tyttö ei pahemmin soittanut pianoa sairaalassa. Ja kaiken lisäksi tämä versio kuulostaa jopa paremmalta kuin alkuperäinen. Pointsit siitä hänelle.

Kappale loppuu ja vislaan hänelle. Hups, hän taisi säikähtää.

"Se kuulosti ihan pahuksen hyvältä", sanon hänelle ja puna kohoaa hänen poskilleen. Täydellistä.

"Totta kai se kuulosti hyvältä", Alicia kääntää katseensa pois minusta. Oho, tyttöhän muuttuu joka kerta kipakammaksi. Virnistän itsekseni, tästä tulee hauskaa.

"Löysin paidan", kerron hänelle, saadakseni tytön huomion takaisin itseeni.

"Huomasin", pää ei käänny, lähden kävelemään kohti lavaa.

"Mistä opit sen kappaleen? Et varmaan ole nähnyt nuotteja siihen?" Hänen katseeseensa syttyy hehku, kun kysyn musiikista. Sääli, etten koskaan ollut hereillä musiikintunneilla.

"Soitin korvakuulolta, ei se nyt niin vaikea ole", hän vähättelee. Pudistan päätäni.

"Ehkä alkuperäinen versio ei ole hankala, sinun versiosi puolestaan on. Miksi teet kaikesta niin vaikeaa?"

"Koska lopputulos kuulostaa paremmalta", Alicia vastaa ja juoksuttaa sormiaan pitkin koskettimia, sääli, etten ole piano. Let it go, tunnistan ja alan laulaa mukana. Soitto loppuu ja Alicia kääntää hämmästyneen katseensa minuun. "En tiennyt, että osaat laulaa."

"Et kysynyt", ai että, en voi enää hillitä itseäni, hänen huulensa ovat niin söpösti raollaan. Kumarrun ja painan nopean suukon hänen huulilleen. Peräännyn saman tien kauemmas, odottaen läimäystä, jota ei tule. Alicia vain tuijottaa minua siniset silmät levällään, poskien punan syvetessä koko ajan. Ei hemmetti. Upotan sormeni hänen silkinpehmeisiin hiuksiinsa ja painan otsani hänen otsaansa vasten.

"Idiootti", hän puuskahtaa ja läimäyttää rintakehääni. Suutelen häntä uudestaan, minun on ihan pakko. Alician kasvot muuttuvat koko ajan vähemmän läpinäkyviksi - ja punaisemmiksi - ja lopulta en näe hänen lävitseen ollenkaan. Irrottaudun hämmästyneenä ja vain tuijotan häntä.

"Olet kaunis", oikeastaan mieleni tekisi sanoa, etten enää näe hänen lävitseen, mutta se saattaisi kuulostaa hieman oudolta.

"Miksi?" hän kysyy, enkä usko hänen tarkoittavan edellistä kommenttiani.

"Miksi mitä?"

"Teit niin", hän sanoo vaisusti ja kääntää katseensa pois minusta.

"Koska olet kaunis, soitat pianoa upeasti ja näytät söpöltä punastuessasi. Ja maistut paremmalta kuin kesän ensimmäinen jäätelö", luettelen.

"Valehtelet."

"En ikinä valehtele", katson häntä suoraan silmiin.

"Ihan sama", Alicia kävelee seinän luokse ja kävelee suoraan sitä päin. Syöksyn ottamaan hänestä kopin, ennen kuin hän kaatuu. "Mitä?" Hän kysyy tyrmistyneenä ja painaa kätensä seinää vasten. Se ei mene läpi.

"Etkö olekaan kummitus?"

"Olen", Alicia sanoo ja painaa kätensä kovemmin seinää vasten, nyt se menee läpi ja tyttö katoaa saman tien seinän toiselle puolelle. Se siitä sitten. Pudistelen päätäni ja vilkaisen ympärilleni tyhjässä salissa. Päätän mennä takaisin Mikin ja Ianin luo, toivottavasti en taas keskeytä jotain.

"Nukkuuko hän?" kysyn Ianilta ja nyökkään kohti peiton alle käpertynyttä Mikiä. Luojan kiitos en keskeyttänyt mitään. Vaikka Ian kyllä näyttää aika pahuksen omahyväiseltä, hän on varmasti taas tehnyt jotain.

"En. Missä Alicia on?" Miki vilkuttaa minulle hymyillen.

"Salissa", vastaan ja hieron niskaani. Olisiko minun pitänyt pyytää Alicia tänne? "Siirränkö patjat nyt takaisin tänne? Vai nukummeko edelleen salissa?"

"Siirrä ne tänne", Ian vastaa. Huokaisen ja lähden takaisin, olisin voinut ihan hyvin ottaa patjat mukaani jo aikaisemmin. Miki nukkuu kun palaan ja yritän olla kolistelematta liikaa, kun tulen sisään kolmen patjan kanssa. Ian viitsii sentään nousta auttamaan.

"Miten Miki voi?" Alicia kysyy ovelta ja Ian jähmettyy kesken liikkeen. Käännyn katsomaan Aliciaa, mikä Ianin nyt noin sai järkkymään? Samassa tajuan, Aliciasta ei näy enää läpi.

"Mitä on tapahtunut?" Ian kysyy kulmat kurtussa.

"Miten niin?" Alicia punastuu hieman ja yritän pitää naamani peruslukemilla.

"Sinusta ei näy enää läpi."

"Tosiaan, en ihan tiedä, mistä se johtuu. Voinko nukkua täällä?"

"Tietenkin", vastaamme Ianin kanssa samaan aikaan. Alicia sipsuttaa ikkunan vieressä olevan sängyn luokse ja vetää peiton syrjään. Ai hän pystyy ihan oikeasti liikuttamaan sitä? Vilkaisen syrjäsilmällä Iania, tyypin päässä raksuttaa, mutta sitten hän vain kohauttaa olkiaan ja menee itsekin nukkumaan. Haukottelen leveästi ja retkahdan sänkyyn, joka tuntuu vähän turhan ahtaalta päätyjensä vuoksi. Ehkä olisi sittenkin pitänyt jättää patja lattialle.

A/N

Heippa vaan kaikille tänne asti lukeneille! Kiitos kommenteista ja siitä, että olette löytäneet sen pienen tähden muotoisen kuvakkeen ja painaneet sitä (niin saa tehdä jatkossakin, se ei ole kiellettyä)

Huh huh, nyt ollaan oikeasti luvussa 23? En olisi uskonut...

-Micchan-