How To Find Happiness (finnish)

43. luku

Ian

Ei mitään. Ei kerta kaikkiaan yhtään mitään. Temppeli ei vain ota löytyäkseen, vaikka kuinka etsimme. Tai no, Jack onnistui löytämään sen yhden kerran, mutta se katosi melkein heti kun hän sai sen näkyviin. Joten ei siis mitään. Miki on uppoutunut piirtämään karttoja, ne kattavat jo aika ison alueen koulun ympäristöstä ja niihin on myös merkitty temppelin tähän astiset ilmestymispaikat. Olemme tulleet siihen tulokseen, että temppeli ei ilmesty samaan paikkaan kahdesti. Se helpottaa etsintöjä hieman.

Nyt on kolmas päivä siitä, kun viimeksi näimme temppelin. Emme ole myöskään nähneet muita kisaajia. Yöpakkaset ovat onneksi ohi, päivät ovat lämpimiä. Miki ei väsy niin nopeasti kuin aiemmin ja tarvitsee aina vain vähemmän taukoja. Olen niin huojentunut siitä, että hän on parantumassa.

Alicia välttelee edelleen Jackia ja meitä muita, mutta kaikkein eniten Jackia. Hän ei ole sanonut Jackille sanaakaan heidän riitansa jälkeen ja se alkaa selvästi käydä velipojan hermoille. Jack äyskii koko ajan enemmän, eikä osaa pysytellä paikoillaan - ei niin että hän ennenkään olisi hirveästi istuskellut joutilaana.

Vilkaisen Mikiä sivusilmällä. Olemme kävelleet aamusta lähtien ja meidän pitäisi kohta kääntyä takaisin, jotta ehdimme koululle ennen pimeää. Tutkimme metsää henkilökunnan asuntolan takana, mutta ainakaan tähän mennessä emme ole löytäneet mitään hyödyllistä, minkä lisäksi täällä on vain muutama polku. Katson taas Mikiä ja tällä kertaa jään siitä kiinni.

"Mitä nyt?"

"Ei mitään. Mietin vain, että meidän pitäisi kohta kääntyä takaisin."

"Ei ihan vielä."

"Sanoinkin kohta."

"Ja minä sanoin että ei vielä. Katso!" Käännän katseeni hänen osoittamaansa suuntaan ja huomaan peuran. Se seisoo paikoillaan ja tuijottaa meitä sieraimet värähdellen. Muutaman liikkumattoman hetken jälkeen se kääntyy ympäri ja katoaa metsään. Miki muuttuu varoittamatta kissaksi ja lähtee sen perään, joten en voi muuta kuin tehdä saman ja seurata häntä. Pantterin loikilla saan hänet nopeasti kiinni, mutta annan hänen kulkea edellä.

Yllättäen metsä loppuu ja olemme aukiolla. Temppeli kohoaa suoraan edessämme ja Miki pysähtyy, muttei vaihda hahmoa. Minä sen sijaan muutun takaisin ihmiseksi. Tarvitsen käsiäni, jotta voin painaa ovenkahvan alas. Valtava ovi on kuitenkin lukossa.

"Kauankohan tämä on ollut täällä?"

"Liian kauan."

"Mistä tiedät?"

"Me lähdimme aikaisin aamulla ja päivä on jo yli puolen. Tähänastisten tietojen pohjalta sanoisin, että temppeli vaihtaa paikkaa kahdelta, eli siis millä hetkellä hyvänsä."

"Kahdelta?"

"Voin myös ihan hyvin olla väärässä. Mutta silloin kun Jack löysi temppelin, myrsky alkoi puolen päivän jälkeen. Törmäsimme Chrisiin ja Fayeen puolen päivän jälkeen ja kun viimeksi menimme temppeliin sisään..."

"Niin päivä oli jo yli puolen", lopetan hänen lauseensa, saaden kaavasta kiinni. "Olet oikeassa."

"Joten jos oletamme, että se vaihtaa paikkaa kahdelta, silloin muut vaihdot ovat kahdeksalta aamulla ja illalla, sekä kahdelta yöllä."

"Eli jos haluaa kunnolla aikaa temppelin tutkimiseen, se kannattaa löytää aamulla tai iltapäivällä. Puolen päivän aikaan ei ehdi millään päästä kaikkien ansojen läpi."

"Aivan. Jos siis olen oikeassa. Ja on toinenkin asia, joka on mietityttänyt minua - ", Miki ei ehdi sanoa asiaansa loppuun, kun temppeli katoaa. Emme seiso enää aukiolla, vaan keskellä metsää. Oksa rasahtaa takanani ja käännyn ympäri.