How To Find Happiness (finnish)

11. luku

Alicia

Menen taas huonompaan suuntaan. Ruoka ei maistu, en nuku kunnolla. Ianin harjoittelu päättyy viikko mummon kuoleman jälkeen, enkä käy enää ulkona. Ian pakotti minut ulos, uusi hoitaja ei jaksa edes yrittää, olen menetetty tapaus. Ian käy edelleen joka päivä, mutta hänen vierailunsa ovat lyhyitä. Koekausi painaa päälle, hän valmistuu lääkäriksi parin kuukauden päästä. Ianista tulee vielä hyvä lääkäri, minä tiedän sen.

Jackin pitäisi tulla huomenna. Ajatus ei enää innosta minua, en enää odota sitä. Haluan vain tämän kaiken loppuvan. En soita enää pianoa, Ian ei saa minua maaniteltua ulos huoneesta. Istun apaattisena sänkyni laidalla ja tuijotan ulos ikkunasta. Taivas on pilvetön, mutta yhtä hyvin voisi sataa vaikka rakeita, millään ei ole merkitystä.

Jackin vierailupäivä. Olen tavallista enemmän hereillä ja söin jopa aamiaista. Ketään ei kuitenkaan tule, edes Iania ei näy. Lievä pettymys valtaa minut hetkeksi, mutta palaan taas pian apaattiseen tilaani. On ilta, huone on taas pimeä, kun ovi avautuu.

"Alicia?" Ian kysyy. Napsautan yövalon päälle ja hän huokaisee helpotuksesta. "Anteeksi, etten tullut päivällä. Jack on kadonnut." Kadonnut? Katson häntä kysyvästi.

"Hän lähti vanhempiemme talolta aamulla, mutta ei missään vaiheessa tullut juna-asemalle. Hänen puhelimeensa ei saa yhteyttä, eikä kukaan ole nähnyt häntä aamun jälkeen." Ian parka, hänestä tuntuu varmaan kamalalta. Taputan hänen kättään.

"Miten voit?" Hän kysyy ja kohautan olkiani. En erityisesti voi mitenkään. Minä vain odotan.

"Vierailuaika on ohi", naishoitaja ilmoittaa ovelta.

"Selvä, kiitos", Ian sanoo ja nainen poistuu. "Tulen taas huomenna", Ian lupaa ja lähtee. Sammutan taas valon.

Odotan koko seuraavan päivän, Iania ei näy. Vierailuaika loppuu ja sammutan valon, edes Ian ei pääse sisään enää tähän aikaan. Istun pimeässä, kun kuulen kopsahduksen. Käännän pääni äänen suuntaan.

"Miksi ihmeessä istut pimeässä, Alicia Waters?" Sormien napsautus ja valot syttyvät. Miksei minulle kerrottu, että ne toimivat ääniohjauksella? Sänkyni päädyssä seisoo tuntematon nainen. Hän näyttää hieman äidiltäni, hiukset laitettuna ja siisti jakkupuku päällä.

"Näytätpä kamalalta", nainen sanoo ja katsoo minua moittivasti. Käännän katseeni pois - kokeilisi itse syöpää. "Mutta ethän sinä sille tietenkään mitään voi. Kuule, haluaisitko päästä eroon kaikesta tästä?" Katson naista, mitä hän oikein höpisee?

"Katsos kun sinut on valittu osalliseksi jahtiin, kisaan, miten nyt haluatkaan sitä nimittää", nainen kohauttaa olkiaan. En soita enää pianoa, kirjoitan paperille ja näytän sitä hänelle.

"En minä pianokilpailusta puhukaan", nainen nauraa. "Puhun jahdista. Kisasta, jossa voittajan hartain toive toteutetaan." Nyt olen kiinnostunut. Hartain toiveeni kävisi siis toteen? Saan siis kuolla?

"Ei sinun ole mitään järkeä mennä kisaan kuolemaan."

Voinko saada kaikki unohtamaan minut?

"Ilman muuta, mutta vain jos voitat kisan."

Olen mukana.

"Loistavaa. Tässä on vielä sellainen pikkujuttu, että osallistujille toteutetaan pienempi toive, ikään kuin osallistumispalkkiona. Sinun kohdallasi tilanne on vain hieman hankala, sillä ruumiisi ei ole tarpeeksi vahva kisaan."

Miksi minut sitten valittiin?

"Koska ruumis on vain väline sielulle. Se ei varsinaisesti ole oleellinen olemassaolon kannalta."

Riittääkö toiveeksi, että haluan osallistua kisaan?

"Riittää. Toiveesi on vain turhan epämääräinen, sillä saattaa olla oikukkaita seurauksia."

Ei haittaa.

"No sitten. Oletko valmis?" Nyökkään. Nainen heilauttaa kättään ja tunnen nykäisyn rinnassani. Kohoan ilmaan ja kun vilkaisen taakseni, näen ruumiini, joka istuu selkä sängyn reunaan nojaten. Silmäni ovat kiinni.

"Mitä?" Kysyn ja hämmästyn omaa ääntäni. Pystyn puhumaan!

"Et ole enää ruumiisi vanki, Alicia", nainen hymyilee minulle. "Vain ruumiisi oli sairas, sielussasi ei ole mitään vikaa." Haluaisin kysyä enemmän, mutta en ehdi. Katoan mustuuteen ja hetken aikaa minusta tuntuu, että taisin sittenkin kuolla.

A/N

Seuraava luku onkin sitten viimeinen Alician näkökulmasta, mitä olette tykänneet tähän asti?

Tarina pääsee vihdoin siihen kohtaan, mihin Mikin kanssa jäätiin ja sitten juoni lähteekin etenemään kunnolla :)

-Micchan-