How To Find Happiness (finnish)

15. luku

Jack

Herään auringon ensi säteisiin. Joko se johtuu aamutreenien aiheuttamasta tottumuksesta tai sitten siitä, ettei huoneessa ole verhoja. Sentään patjani on suoraan ikkunan alla, joten valo ei häikäise minua niin pahasti kuin Mikiä, joka nukkuu korokkeen vieressä.

Vilkaisen pientä tyttöä. Hän nukkuu selkä kohti aurinkoa, kylki kohoilee hengityksen tahdissa. En ole vieläkään tottunut hänen korviinsa ja häntäänsä, mutta luultavasti pitäisin myös niiden puutetta outona. Haukottelen makeasti ja ravistelen unta irti lihaksistani. Taidan lähteä lenkille, liikunnan puute tuntuu ahdistavalta.

Hiivin ulos huoneesta ja vedän kengät jalkaani vasta, kun olen saanut oven itseni ja nukkujien väliin. Oli vaikea arvioida, milloin jokin ääni oli tarpeeksi kova herättämään heidät, molemmat käänsivät päätään pienimmänkin rapsahduksen kuullessaan. Maa on taas kasteesta märkää, olikohan yöllä sumua?

Emme ole vielä tutkineet koulun ympäristöä kunnolla, joten en ihan tiedä, mitä odottaa. Lähden kiertämään rakennusta myötäpäivään, sisäpihan kirsikkapuuta ei erota rakennuksen ulkopuolelta. Keittiön sivuovelta alkaa polku, jota lähden seuraamaan. Polku johtaa villiintyneelle kasvimaalle, jonka takana kohoaa jonkin rakennuksen rauniot. Tutkin kasvimaata tarkemmin ja yllätyn positiivisesti. Täällä on perunaa, jonkin verran porkkanaa, sekä tomaatteja. Saisimme oikean juhla-aterian.

Rauniot kasvimaan takana ovat melko surullinen tapaus. Perustukset ovat mustuneet, tuli on palanut täällä kuumana. Kumma juttu, ettei kasvimaa kärsinyt palossa. Toisaalta, se ei ole aivan kiinni palaneessa rakennuksessa. Raunioiden vieressä on muutama omenapuu ja niiden alla rikkinäinen puistonpenkki. Jatkan reipasta hölkkää metsänreunaa pitkin, pitäen koulun koko ajan näköpiirissäni. Ohitan portin ja jonkin ajan kuluttua löydän toiset rauniot.

Tämäkin rakennus on pahoin palanut. Muutama seinä on sinnitellyt pystyssä, mutta muuten kaikki on jäänyt paljaan taivaan alle. Huokaisen ja pidän venyttelytauon. Lenkkeily ei ole oikeastaan vienyt liikunnan nälkääni, pikemminkin lisännyt sitä. Muistan nähneeni punttisalin jossain päin koulua ja lähden etsimään sitä. Muutaman väärän oven jälkeen löydän sen läheltä suihkutiloja.

Tätä minä olen kaivannut. Taidan olla melkoinen urheiluhullu, vajaa viikko ilman kunnon treeniä ja nyt jo kärsin vieroitusoireista. Joudun käyttämään isoimpia painoja, jotka vain löytyy, mutta silti treeni jää hieman köykäiseksi. Ainoa haittapuoli siinä, että toivoin olevani yliluonnollisen vahva ja nopea. Teen silti pitkiä sarjoja ja saan vihdoin hien pintaan. Toivon mukaan suihkut toimivat, vaikka sieltä sitten tulisikin pelkästään kylmää vettä, niin kuin keittiöstä.

Reilun tunnin treenin jälkeen on aika lopettaa ja suuntaan suihkuun. Sieltä ei tosiaankaan saa muuta kuin kylmää vettä, mutta olen tottunut siihen. Ei se silti mitenkään nautinnollista ole, joten toimin niin nopeasti kuin mahdollista. Ai niin, minulla ei ole pyyhettä. Availen hetken pukuhuoneen kaappien ovia ja löydän yhden, luojalle kiitos siitä. Olisi saattanut olla hieman epämukavaa pukea vaatteet märälle iholle.

Kävelen takaisin omenapuiden luokse ja kerään niin monta, kuin pystyn kantamaan - eli aika monta siis. Lähestyessäni juhlasalia kuulen pianonsoittoa. Petyn hieman, kun penkillä istuu Miki tyhjä ilman sijaan. Iania ei näy.

"Tulin takaisin", ilmoitan ja virnistän Mikille, joka lopettaa soittonsa ja hyppää alas lavalta.

"Missä oikein olit?" hän kysyy ja nappaa omenan minulta.

"Omenavarkaissa."

"Yli puolitoista tuntia?" Miki kohottaa toista kulmakarvaansa ja katsoo minua odottavasti.

"Olin salilla", kerron ja hän nyökkää. Sitten hän huomaa märän tukkani.

"Toimivatko suihkut?"

"Jos nauttii kylmästä vedestä", vastaan kiusoitellen ja hän irvistää. Melkein odotan hänen kiroavan ääneen, mutta ei sentään.

"Kai se saa luvan kelvata. Onko siellä pyyhkeitä?"

"Ainakin se, mitä minä käytin. Etsi kaapeista, sieltä voi löytyä."

"Selvä." Miki häipyy omena mukanaan. Toisaalta minua kiinnostaa, miten hän aikoo käydä suihkussa niiden korvien ja hännän kanssa. Ian varmaan lyö minua taas, jos edes yritän mennä katsomaan. Suljen silmäni pieneksi hetkeksi ja kasaan sitten omenat lavan reunalle. Nyt kun vähän mietin, Miki ei taida itsekään tietää, miten käy suihkussa korviensa ja hännän kanssa?