How To Find Happiness (finnish)

8. luku

Alicia

Ian alkaa käydä usein. Jopa useammin kuin mummoni, joka käy vähintään pari kertaa viikossa. Totta kai se johtuu siitä, että Ian on täällä töissä, mutta on se silti mukavaa. Ian oikeasti välittää. Melkein kuin olisin saanut isoveljen, jota minulla ei tietenkään koskaan ollut, koska minulla on vain Thomas. En ole tavannut Thomasia kuin kerran.

"Haluaisitko soittaa pianoa?" Ian kysyy ja pudistan päätäni. Hän on hokenut samaa koko viikon, joskus hän on sillä tavalla ärsyttävä. "Mutta kun haluaisin kuulla sinun soittavan", Ian jatkaa aneluaan. "Sitä paitsi, yksi tyttö on opetellut tuiki tuiki tähtöstä, mutta kenelläkään ei ole aikaa opettaa häntä. Tai siis voisin opettaa, mutta minä en osaa soittaa pianoa." Hymyilen hieman, mutta en aio soittaa pianoa, en yksinkertaisesti voi.

"Nyt mennään", Ian sanoo ja tarttuu käteeni. Seuraan häntä takaisin sisälle, mutta haraan vastaan, kun käännymme väärälle käytävälle. "Tule nyt", Ian maanittelee. "Ei sinun ole pakko soittaa, tulet vain katsomaan lapsia." Annan periksi, tosin vastahakoisesti.

Vierassalissa on ihan liikaa ihmisiä minun makuuni, onneksi he ovat kaikki keskittyneitä omiin asioihinsa. Jotkut juttelevat, toiset pelaavat pelejä ja ikkunan vieressä pieni tyttö soittaa pianolla tuiki tuiki tähtöstä. Hän soittaa sen väärällä korkeudella ja muutama nuotti ei osu kohdalleen, mutta kyllä sen silti tunnistaa. Kävelen pianon luokse ja kasvoilleni kohoaa hymy, kun näen tytön päättäväisen, mutta onnellisen ilmeen. Tuolta minäkin aina näytin harjoitellessani.

"Hei Anna, sinähän osaat sen jo hienosti", Ian sanoo ja soitto päättyy.

"Ian!" Tyttö loikkaa suoraan Ianin syliin ja Ian pörröttää tytön hiuksia.

"Tämä tässä on Alicia", Ian esittelee minut ja tuijotan sairaalatossujani.

"Hei Alicia, soitatko pianoa?" Anna kysyy minulta ja katson häntä hymyillen. Sitten pudistan päätäni.

"Kyllä hän soittaa", Ian korjaa valheeni ja Annan silmiin syttyy loiste.

"Opetatko minulle tuiki tuiki tähtösen? Jooko? Ole kiltti?" Tyttö tarttuu hihaani ja tuijottaa minua anovasti. Vilkaisen ympärilleni, kukaan ei katso meitä. Nostan käteni ilmaan ja pidän peukaloa ja etusormea sentin päässä toisistaan. Soittaisin vain vähän.

Alan soittaa ilman pienintäkään haparointia. Sormeni tietävät automaattisesti, mitä tehdä. Anna henkäisee ihmetyksestä, kun jatkan Mozartin kappaletta vielä pidemmälle. Iloiset, kuplivat nuotit tulvivat ulos pianosta täyttäen minut riemulla. Näin hauskaa minulla ei ole ollut aikoihin. Vaihdan lennosta Walking in the Airiin ja sen jälkeen on vuorossa Let it go. Love's sorrow alkaa pehmeästi, valssi hiljentää koko huoneen. Laitan nuotteihin kaikkeni. Viimeisen soinnun haihtuessa ilmaan nousen ylös ja kävelen ulos huoneesta ihmisten taputtaessa. Ian saattaa minut takaisin huoneeseeni mitään puhumatta. Olin vihdoinkin onnistunut hiljentämään hänet.

A/N

Ette uskokaan, millaisen määrän klassista ja pianomusiikkia olen kuunnellut näitä lukuja kirjoittaessani... Mutta pakkohan sitä on jonkilaista taustatutkimusta tehdä Aliciaa varten.

-Micchan-