How To Find Happiness (finnish)

13. luku

[Taas kerran muistutan, että nyt vaihtuu näkökulma ja päästään jatkamaan Mikin kanssa.]

Miki

"Eikä", valitan harmissani ja tuijotan seinää, jonka läpi Alicia on kadonnut. Ian laskee kätensä olkapäälleni.

"Mitä tapahtui?"

"Kai te kuulitte, kun hän soitti?"

"Emme?" Jack katsoo Iania, joka pudistaa päätään.

"Ette kuulleet", masennun tosissani ja sivelen pölyisiä koskettimia.

"Hän siis soitti pianoa?" Ian kysyy.

"Niin. Ja hän meni seinästä läpi", osoitan pettyneenä seinää ja Ian hätkähtää.

"Oikeasti?"

"Oikeasti. Mistä sinä tunnet hänet?"

"Olin harjoittelussa siinä sairaalassa, jossa hän oli potilaana", Ian irvistää.

"Mikä hänessä oli vikana?" Kysyn, vaikka en ole varma, haluanko tietää.

"Syöpä, toista kertaa. Hänen äänihuulensa leikattiin joskus viidennellä luokalla ja nyt hänellä on uusi kasvain. Elinaikaa jäljellä alle vuosi."

"Kauheaa", henkäisen ja minua alkaa itkettää. Alicia on kärsinyt niin paljon. "Mutta hän puhui minulle."

"Mitä hän sanoi?" Ian kysyy terävästi.

"No ihan ensiksi hän kysyi, että näenkö minä hänet. Sitten hän kysyi nimeäni, mutta en ehtinyt vastata ja sitten hän sanoi sinun nimesi ja... No mutta kuitenkin."

"En ole koskaan kuullut hänen puhuvan", Ian sanoo kateellisena.

"Etsitään hänet", sanon päättäväisenä ja kävelen lavan vieressä olevalle ovelle.

"Etsimme tyypin, jonka vain sinä pystyt näkemään?" Jack kysyy epäluuloisena.

"Totta kai. Meidän pitää selvittää, miksi hän on täällä ja mitä hänelle tapahtui."

"Mutta me emme voi oikein auttaa etsinnöissä", Jack sanoo käsiään levitellen.

"No etsikää sitten jotain muuta hyödyllistä. Sovitaan vaikka, että palaamme tähän saliin viimeistään auringonlaskuun mennessä", ehdotan.

"Eikö se ole vähän pitkä aika?" Ian kysyy ja vilkaisee ulos ikkunasta. Aurinko on vasta noussut.

"Tämä on iso rakennus", perustelen ja muutun kissaksi. Jack avaa minulle oven ja katoan äänettömästi käytäville. Haamujahtiin vain.

Ensimmäinen kerros on tyhjää täynnä. Törmään muutaman kerran Jackiin, joka availee ovia, mutta en näe Aliciaa. Kiipeän toiseen kerrokseen ja jatkan etsintöjäni, mutta pysähdyn yhtäkkiä. Miksen ajatellut sitä aikaisemmin? Kiipeän kolmanteen kerrokseen, vaikka en ole tutkinut edes puolta toisesta kerroksesta. Olen varma, että Alicia on mennyt ylös.

Aavistukseni osuu oikeaan. Kestää hetken, ennen kuin huomaan Alician, sillä hän istuu ikkunalaudalla ja aurinko paistaa suoraan hänen lävitseen. Hypähdän ikkunalle hänen viereensä ja hän hätkähtää. Aiheuttamani pölypilvi leijuu hänen ympärilleen, mutta ei mene hänen lävitseen. Mielenkiintoista. Tuijotan Aliciaa.

"Miki?" Alicia kysyy varovasti ja nyökäytän päätäni. "Mene pois", hän kääntää kasvonsa kohti ikkunaa ja jättää minut huomiotta. Käperryn kerälle auringon lämpöön ja alan kehrätä. Kyllä hän vielä minulle puhuu. Ajan mittaa.