How To Find Happiness (finnish)

20. luku

Ian

Lysähdän tuolissani, kun Jack ja Alicia lähtevät. Painan pääni Mikin sängynreunalle ja tuijotan hänen kasvojaan. Perhoslaastari, joka liimaa posken haavan reunoja yhteen, on kuivuneen veren peitossa. Jackin täytyy lämmittää vettä taas huomenna, haavat on pakko puhdistaa. Huokaisen ja painan suukon nukkuvan tytön otsalle. Se onkin suunnilleen ainoa kohta, josta hänen ihonsa ei ole rikki.

Pamautan nyrkkini huoneen seinään. Rystysten iho menee naarmuille, mutta en oikeastaan vuoda verta. Mieleni tekee karjua raivosta, mutta hillitsen itseni ja vilkaisen taas nukkuvaa Mikiä. Kutsuin aiemmin Aliciaa pikkuiseksi, mutta nyt minun olisi pakko keksiä hänelle jokin toinen lempinimi. Olin tavannut jonkun vielä pienemmän.

"Älä riehu", Miki mutisee ja irvistää. Sitten hän avaa silmänsä ja katsoo minua. "Huomenta."

"Huomenta", hymy käväisee kasvoillani, mutta kuolee sitten pois.

"Masennus ei sovi sinulle."

"Älä edes yritä piristää minua", varoitan ja istahdan takaisin penkille, pyyhkäisen hiukset hänen kasvoiltaan.

"Mitä yhteistä on biseksuaalilla ja salarakkaalla?" Miki kysyy yllättäen.

"No mitä?"

"Kummastakaan ei puhuta julkisesti", hän sanoo ja hihittää. Nauran hänelle, mistä tyttö on edes kuullut tuon vitsin? "Missä Jack ja Alicia ovat?"

"Etsivät vaatteita sinulle", vastaan totuudenmukaisesti.

"Mitä?" Miki hätkähtää ja nousee irvistellen istumaan. "Missä vaatteeni ovat?"

"Hupparisi on ulkona kuivumassa, kenkäsi ovat sängyn vieressä ja alusvaatteet ovat edelleen päälläsi, mutta muuten... Jouduin leikkaamaan vaatteet päältäsi, veri oli liimannut ne kiinni haavoihin."

"Voi ei", hän painaa päänsä sideharson peittämiin käsiinsä.

"Olit kaunis", sanon vähääkään ajattelematta ja tartun varovasti hänen käsiinsä. Mikin posket ovat punehtuneet ja hän tuijottaa minua hämillään.

"Pervo", hän puuskahtaa ja punastuu entisestään. Hän näyttää niin suloiselta.

"Niin olenkin", en yksinkertaisesti voi vastustaa kiusausta. Painan huuleni hänen huulilleen, pidän yhä kiinni hänen ranteistaan. Miki päästää yllättyneen äännähdyksen, mutta vastaa suudelmaan. Sydämeni jättää lyönnin välistä ja minun on vaikea muistaa että hän on haavojen peitossa. Kehräys nousee rinnastani, kun kuljetan kieltäni hänen alahuultaan pitkin ja maistan omenan ja hunajan. Miki raottaa huuliaan, mutta samassa kuulen rykäisyn ovelta ja tyttö nykäisee itsensä irti otteestani.

"Vai tällaista peliä täällä pelataan?" Jack virnistää hyväntuulisena. Alicia kurkistaa hänen selkänsä takaa kasvot tulipunaisina ja käännän katseeni nopeasti pois hänestä.

"Löysittekö minulle vaatteita?" Miki kysyy urheasti, kääntäen huomion toisaalle.

"Löysimmepä hyvinkin", Jack esittelee harmaita housuja ja paria valkoista t-paitaa.

"Nuo ovat kaikki liian isoja", sanon hänelle.

"Sinähän sen tiedät", Jack kohottaa toista kulmakarvaansa. "Mutta yritäpä itse löytää täältä jotain sopivan kokoista noin pienelle kuin Miki."

"Tai niin isolle kuin sinä?" Miki heittää vastaan. "Missä sinun paitasi on?"

"Pyykkinarulla, sinä vähän niin kuin sotkit sen."

"Anteeksi", Mikin korvat painuvat alas ja haluaisin kuristaa Jackin.

"Ei se mitään, aioin pestä sen joka tapauksessa."

"Se haisi tosiaan ihan hirveälle", Alicia mutisee Jackin selän takana ja minua hymyilyttää.

"Alicia!" Miki huudahtaa. "Tule tänne nyt heti." Alicia raahustaa sängyn toiselle puolelle istahtaa penkille.

"Mikä olo?" Alicia kysyy varovasti.

"Varmaan sama kuin sillä yhdellä idiootilla, joka hyppäsi ala-asteella ruusupuskaan piiloon, kun piti mennä piilosta", Miki virnistää ja heilauttaa kättään. Tuskainen ilme käväisee taas hänen kasvoillaan, mutta hymy peittää sen nopeasti.

"Ehkä sinun kannattaisi taas mennä pitkäksesi?" Ehdotan huolissani. En halua, että haavat aukeavat uudestaan.

"No jos se kerran on lääkärin määräys", Miki valittaa, mutta painaa kuitenkin päänsä tyynyyn. Vedän peiton hänen leukaansa asti ja hän huokaisee. Punaiset posket toimivat kieltämättä hyvänä hämäyskeinona, mutta niiden alla hänen ihonsa on edelleen ihan liian kalpea.

     "No niin. On kuulutusten aika, kuunnelkaa nyt kaikki ihan hiljaa", naisen ääni saa meidät kaikki säpsähtämään. Se kaikuu ympäri huonetta kuin piilotetuista kaiuttimista tulleena.

         "Olemme vihdoin saaneet kaikki osanottajat paikalle ja jo nyt meillä on kolme uutta ja mahdottoman söpöä paria", ääni kuuluttaa ylipirteästi. "Olette varmaan kaikki miettineet, millainen tämä kisa oikein mahtaa olla, mutta olette siitä huolimatta osallistuneet. Kiitokseni siitä. Nyt siis sääntöihin", taustalta kuuluu papereiden rapistelua ja sitten nainen jatkaa.

         "Ensinnäkin, alueen rajoja ei saa ylittää – vaikka se onkin likipitäen mahdotonta suurimmalle osalle teistä.  Toiseksi, jos näette valkean peuran, sitä ei saa tappaa tai teidät diskataan kisasta. Kolmanneksi... No, oikeastaan meillä ei ole muita sääntöjä, sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja, eikö niin?"

         "Mitä taas tulee kisan tavoitteeseen", nainen jatkaa, kuulostaen nyt virallisemmalta kuin aiemmin. "Jossakin tällä alueella on piilossa temppeli täynnä ansoja. Temppeli vaihtaa paikkaa kuuden tunnin välein ja oven saa auki vain tasatunnein. Temppelin sisältä, ansojen takaa, löytyy helmin koristeltu valtikka. Ensimmäisenä valtikkaan koskenut toteuttaa hartaimman toiveensa ja muut jäävät nuolemaan näppejään." Kuului naksahdus, kuin radio olisi suljettu. Tuijotamme toisiamme hiljaisuuden vallitessa.

A/N

Kisan säännöt vihdoin selvillä, kuulostaako liian helpolta?

Ja oletteko Mikin kanssa samaa mieltä siitä, että Ian on pervo?

Vielä toinen luku tulossa Ianin näkökulmasta, hämmästyin itsekin kun luin, mitä olin siihen kirjoittanut o_O

-Micchan-