How To Find Happiness (finnish)

14. luku

Miki

Auringonlaskuun mennessä en ole vieläkään löytänyt Aliciaa. Löytämistä helpottaisi huomattavasti, jos voisin edes haistaa hänet, mutta kun ei. Kun näköaisti on ainoa hyödyllinen apuväline, en voi kuin kiertää rakennusta ja toivoa, ettei hän ole lähtenyt ulos. Lopulta luovutan ja palaan juhlasaliin.

"Vihdoin", Ian huokaisee helpotuksesta nähdessään minut. Olen vähän myöhässä.

"Iltapalaa?" Jack kysyy ja otan tarjouksen vastaan. He ovat käyneet keräämässä kirsikoita sisäpihalta, minkä lisäksi Jack on tehnyt varsinaisen kulinaristisen taidonnäytteen ja taikonut jostain spagettia ja tonnikalakastiketta.

"Mistä oikein sait kaiken tämän?" kysyn ja toivon, että Jack saa sanoistani selvää, sillä suuni on täynnä ruokaa.

"Keittiöstä", Jack vastaa ja kohotan kulmiani. Oliko siellä oikeasti jotain näin syömäkelpoista?

"Nukummeko täällä vai leiriydymmekö johonkin toiseen huoneeseen?" Ian kysyy.

"Nukutaan täällä", vilkaisen flyygeliä.

"Selvä sitten. Jack, käytkö hakemassa patjat sairastuvalta?" Jack vilkaisee veljeään kuin kysyen 'miksi minä?' mutta menee kuitenkin. Haarukkani pysähtyy puolimatkassa suuhun, kun huomaan Ianin tuijottavan minua ristiriitainen ilme kasvoillaan.

"Mitä?" Pyyhkäisen automaattisesti suutani. Olinko muka onnistunut sotkemaan?

"Minä - tai antaa olla", Ian hypähtää pystyyn ja kävelee ikkunalle.

"Sinä pidät hänestä, vai mitä?" Kysyn.

"Kenestä?" Ian kysyy, vaikka tietää varsin hyvin, ketä tarkoitan.

"Aliciasta. Lähdit kisaan hänen takiaan."

"Niin, mutta en sillä lailla kuin luulet. Hän on kuin pikkusisko minulle." Ian haroo tukkaansa, saaden sen ihan sekaisin. Se taitaa olla hänen paha tapansa, kun jokin stressaa häntä.

"Hm", syön ruokani loppuun ja kerään käytetyt astiat. Jack kävelee minua vastaan ovella, kun lähden keittiöön tiskaamaan. Astiat kilisevät vaimeasti kävellessäni hämärillä käytävillä. Vaatteeni ovat pölyn peitossa ja aivastan muutaman kerran. Pölyä on kerta kaikkiaan liikaa. Keittiön hanasta tulee vain kylmää vettä, mutta se ei haittaa. Huuhtelen astiat parhaani mukaan ja jätän ne sitten kuivumaan.

Juhlasalissa Ian ja Jack ovat jo asetelleet omat patjansa huoneen nurkkiin. Tartun viimeiseen vapaaseen patjaan ja raahaan sen korokkeen viereen. Käperryn viltin alle ja yritän keksiä keinon, jolla estäisin Aliciaa karkaamasta, sitten kun taas löydän hänet. En suostunut edes harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että en löytäisi häntä, se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista.

Herään pianon ääneen. On edelleen pimeää ja kuulen Jackin kuorsauksen. Nousen varovasti istumaan ja kurkistan flyygeliä. Kyllä vain, Alicia on palannut. Katson hänen keskittynyttä ilmettään, kun hän soittaa. Jonkin ajan kuluttua tunnistan kappaleen, se on River flows in You, paljon koristeellisempana vain. Hypähdän hiljaa korokkeelle ja istahdan flyygelin viereen, Alicia ei tainnut huomata minun heränneen.

"Opetatko tämän minulle?" Kysyn, kun soitto loppuu. Alicia hätkähtää ja katsoo minua. "Mutta yksinkertaisempana. Käteni eivät millään liiku noin nopeasti."

"Osaatko soittaa mitään?" Alicia kysyy ja kohautan olkapäitäni.

"Vähän. En mitään kokonaan."