How To Find Happiness (finnish)

18. luku

Alicia

Metsän reunasta ilmestyy tuntematon poika ja Mikin nauru loppuu kuin seinään. Hän hyppää alas Jackin hartioilta häntä pörhössä ja Jack puristaa kätensä varautuneena nyrkkiin. Työnnän pääni ikkunaruudun läpi, jotta kuulisin, mitä ulkona tapahtuu. Tuntematon poika haroo punaista tukkaansa ja astelee lähemmäs Jackia ja Mikiä.

"Kuka olet?" Jack ärähtää.

"Voi sitä vähän nätimminkin kysyä", poika heristää sormeaan Jackille, Mikin huulilta karkaa vaimea sähähdys. "Äläpäs nyt kissimirri", poika toruu, mutta saa osakseen vain uuden sähähdyksen.

"Nimesi", Jack toistaa.

"Chris", poika sanoo ja kallistaa päätään. "Taidatte olla se uusi pari?"

"Ei kuulu sinulle", Miki sanoo ja Chris katoaa hetkeksi näkyvistä, ilmestyen aivan Mikin taakse.

"Kyllä se kuuluu", Chris nykäisee Mikiä hännästä ja katoaa taas. "Faye", Chris sanoo ja metsästä hänen takaansa ilmestyy tyttö, jolla on kirkuvanpunaiset hiukset. Tyttö hymyilee ilkeästi.

"Heipä hei", tyttö virnistää ja nauraa kihertää.

"Voisitko?" Chris kysyy.

"Kumpi?" Tyttö kallistaa päätään ja näyttää hetken aikaa viattomalta. Ja hetkellä tarkoitan suunnilleen sekunnin tuhannesosaa.

"No tyttö tietysti", Chris vastaa ärsyyntyneenä.

"Tietysti", tyttö vilkaisee Jackia pettyneenä ja keskittää sitten huomionsa Mikiin. "Kisu, pidätkö tuskasta?" Miki pudistaa päätään ja astuu kauemmas, Jack asettuu suojelevasti hänen eteensä.

"Nyt, Faye, ei meillä ole koko päivää aikaa, jos aiomme löytää temppelin", Chris alkaa jo kävellä kohti metsää.

"Tullaan", Faye vastaa ja kurkistaa Mikiä Jackin ohitse. Mikin koko vartalo jännittyy ja hän huutaa tuskasta. Henkäisen ääneen, kun näen haavat, jotka yhtäkkiä peittävät hänen vartaloaan. Veri valuu hänen ihoaan pitkin, mutta hän onnistuu pysymään pystyssä. "Tapaamisiin", Faye virnistää ja katoaa näkyvistä, ennen kuin Jack saa hänestä otteen.

Miki tärisee, mutta pysyy edelleen pystyssä. Veri tahraa hänen housujaan ja paitaansa, kyyneleet valuvat pitkin poskia. Jack kiiruhtaa hänen luokseen ja kaappaa hänet syliinsä, Miki parkaisee tuskasta. Ian, tajuan ja kiiruhdan takaisin musiikinluokkaan. En tiedä, onko hän siellä enää, mutta Miki tarvitsee nyt apua. Minun tunteillani ei ole niin paljoa väliä.

"Ian!" huudan, jo ennen kuin pääsen musiikkiluokkaan. Hän tulee minua ovelle vastaan ja juoksen vahingossa hänen lävitseen. Hyi, kuinka epämiellyttävää. Puistatus kulkee lävitseni päästä varpaisiin.

"Alicia, mitä on tapahtunut?" Ian kysyy pelästyneenä.

"Miki, hän..." en löydä oikeita sanoja, en tiedä, miten selittäisin tilanteen. "Hän tarvitsee apua, nopeasti." Ian juoksee ulos huoneesta suoraan kohti juhlasalia. En edes tiedä, onko Jack vielä ehtinyt sinne, tai minne hän ylipäätään veisi Mikin. Seuraan Iania ja kun saavumme juhlasaliin, Jack katselee neuvottomana ympärilleen.

"Miki", Ian henkäisee nähdessään tytön Jackin käsivarsilla.

"Hei Ian", Miki vastaa heikosti. Hän kuulostaa tuskaiselta. "Hei Alicia", hän hymyilee minulle ja puristan silmäni kiinni, kun tunnen kyynelten pyrkivän ulos. Olinko minä tosiaan kateellinen Mikille hetki sitten? Tytölle, joka jaksaa hymyillä minulle, vaikka kärsii selvästi hirveitä tuskia? Veri oli kastellut Jackin vaatteet ja tipahtelee Mikin käsivartta pitkin lattialle.

"Sairastuvalle", Ian käskyttää ja Jack katoaa ovesta ulos. En tiennyt, että hän pystyy liikkumaan noin nopeasti. Ian muuttuu pantteriksi - näenkö tosiaan oikein? - ja ryntää hänen peräänsä kynnet lattiaa vasten rapisten. Oikaisen seinien läpi, sillä muuten en millään pysyisi heidän tahdissaan.

Jack on jo laskenut Mikin sängylle ja riisunut häneltä kengät ja hupparin. Henkäisen kauhusta, kun tajuan hänen vammojensa laajuuden. Koko Mikin vartalo on haavojen peitossa ja hän on nyt yhtä kalpea kuin minä. Ian muuttuu takaisin ihmiseksi ja alkaa aukoa kaappeja, heitellen pöydälle sidetarpeita, desinfiointiainetta, laastareita ja vaikka mitä. Onneksi koulun sairastupa on hyvin varusteltu.

"Mikä tämän aiheutti?" Ian kysyy kylmän rauhallisesti, vaikka äänen pohjavire onkin raivosta takkuinen.

"Faye", vastaan, ennen kuin Jack saa suutaan auki.

"Faye?" Ian kysyy ja vilkaisee minua.

"He olivat ulkona ja joku poika, Chris, tuli sinne. Sitten tuli Faye ja Fayen ei tarvinnut kuin katsoa Mikiä, niin nuo haavat ilmestyivät", kuiskaan ja Ian murahtaa.

"Jack, käy lämmittämässä vettä." Jack on poissa saman tien ja Ian alkaa riisua Mikin housuja, jotka ovat veren peitossa. Miki valittaa ja Ian luovuttaa, tarttuu saksiin ja leikkaa housut pois tytön päältä. Mikin toppi kokee saman kohtalon. Haavat risteilevät hänen ihollaan, mutta ovat jättäneet valtimot rauhaan. Kaula, ranteet ja reiden sisäpinta ovat parhaassa kunnossa, kasvoissakin on vain pari naarmua. Ian kiroaa matalalla äänellä ja säpsähdän hieman.

Haluan auttaa, mutta en voi tehdä mitään, kun kaikki menee minusta läpi. Ian alkaa availla paketteja ja laittaa niitä valmiiksi, jotta voi aloittaa, kun Jack tuo veden. Siirryn Mikin pään viereen ja kuljetan sormiani hänen hiuksissaan. Haluan siirtää ne pois hänen kasvoiltaan. Silitän hiuksia pois hänen otsaltaan ja yllätyn positiivisesti, kun ne liikkuvat. Hiusten alla piilossa on vielä yksi haava.

"Kiitos", Miki sanoo, mutta ei jaksa enää hymyillä. Lakana hänen allaan värjäytyy pikkuhiljaa punaiseksi.

"Missä se Jack viipyy", Ian haroo hermostuneena hiuksiaan ja samassa Jack saapuu, mukanaan valtava vadillinen kuumaa vettä.

"Tässä", Jack vastaa ja laskee vadin lattialle. Irvistys vääristää hänen kasvojaan, kun hän vilkaisee Mikiä.

"Loistavaa", Ian sanoo ja kastelee puhtaan rievun vedessä. Hän pyyhkii Mikin kasvot ylimääräisestä verestä ja desinfioi haavat. Miki sulkee silmänsä ja joko häneltä on mennyt taju, tai sitten hän keskittää kaiken energiansa siihen, ettei värähdäkään, kun Ian hoitaa häntä.

Pian Mikin iho on verestä puhdas ja hänen haavojensa yli risteilee perhoslaastareita. Käsivarressa oleva haava on muita syvempi ja Ian joutuu ompelemaan sen. Olen nyt varma, että Mikiltä on mennyt taju, ei hän muuten pysyisi noin liikkumattomana. Kun haava on ommeltu, Ian alkaa kierittää sideharsoa Mikin ruumiin peitoksi. Hetken päästä tyttö näyttää ihan muumiolta ja Ian vetää peiton hänen päälleen, huokaisee ja painaa päänsä käsiinsä. Jack on mennyt pesemään riepuja, joilla Miki puhdistettiin.

"Kyllä hän tulee kuntoon", sanon, lohduttaakseni enemmän itseäni kuin Iania.

"Tiedän", Ian huokaisee taas ja nostaa katseensa minuun. "Olen pahoillani", hän sanoo ja katson häntä hetken aikaa hölmistyneenä. Sitten tajuan.

"Älä ole", hymyilen hänelle, jotta hän tajuaisi, kuinka tosissani olen. "Ei se haittaa."

"Olen silti pahoillani", Ian sanoo, mutta ei jatka aiheesta sen pidemmälle. Nyökkään ja katsomme taas nukkuvaa Mikiä. Hän näyttää niin pieneltä peiton alla.