How To Find Happiness (finnish)

38. luku

Alicia

Toisen kerroksen kirjastossa ei ole pianoa - ei tietenkään - mutta nuottivihkoja löytyy enemmän kuin kukaan ehtii elämänsä aikana opetella. Istahdan pölyiseen, ikivanhaan ja hieman epämukavaan nojatuoliin ja painan pääni käsiini. Muutama hius karkaa kasvoilleni ja vedän pompulan irti hiuksistani, teen letin uudestaan ja pidän huolen, että siitä tulee kireä. Ihan kuin saisin tukistamalla häädettyä ajatukset päästäni.

En valehdellut Mikille, paluumatkalla ei tosiaankaan tapahtunut mitään. Kävelin Jackin perässä ja tuijotin jalkojani koko matkan. Muutaman kerran Jack kääntyi ympäri, tarkisti, että tulin perässä. Ja kerran hän avasi suunsa, kuin sanoakseen jotain, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin ja kääntyi takaisin menosuuntaan. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin, en halunnut puhua hänen kanssaan. Ei niin, etteikö minua olisi kiinnostanut, mitä hänelle tapahtui ja mistä hän sai kaikki ne ruhjeet, jotka jollain ihmeellisellä tavalla saivat hänet näyttämään hyvältä, varsinkin sen sängen kanssa... Ei, unohda koko juttu, yritän poistaa kuvan mielestäni, mutta se ei onnistu.

Turhautuneena nousen ylös tuolista ja kuljen hyllyjen viertä. Hyräilen jotakin kappaletta ja kuljetan kättäni kirjojen selkämyksillä. Pöly tarttuu sormiini ja samassa päätän, että haluan siivota täällä. En vain kirjastoa, vaan joka paikan. Käytävän varrella on siivouskomero. Tiedän sen, koska kävelin sinne vahingossa, kun kuljin kuvisluokan seinän läpi. Haen ämpärin ja lähden hakemaan vettä keittiöstä. En halua vain huiskia pölyä jollain huiskalla, se ei poistaisi ongelmaa, vaan levittäisi sen vain ympäriinsä.

Palatessani kirjastoon täyden ämpärin ja rätin kanssa, huomaan hyräileväni edelleen samaa kappaletta. En saa sanoja millään mieleeni, en edes kappaleen nimeä. Joten ainakaan se ei ole klassinen kappale, niiden nimet minä kyllä muistan. Käyn hyllyjen kimppuun kostea rätti aseenani ja joudun huuhtelemaan sen vähän väliä. Ämpärin vesi muuttuu tuota pikaa mustaksi, mutta annan sen olla. Huone pitäisi kuitenkin käydä useampaan kertaan läpi, jotta se tulisi oikeasti puhtaaksi. Ymmärrän vihdoin kunnolla siivoojien merkityksen.

"Mikä kappale tuo on?" Miki kysyy ovelta ja käännähdän ympäri. Uskomatonta miten hiljaa hän kävelee.

"Ei aavistustakaan", virnistän hänelle. Miki jatkaa hyräilyä siitä kohtaa mihin jäin, rypistää kulmiaan ja pudistaa sitten päätään.

"Se on ihan kielen päällä, mutta en saa sitä mieleeni. Tiedätkö, kuinka ärsyttävää se on?"

"Minulla on ollut se tunne viimeiset puoli tuntia."

"Sääliksi käy. Käynkö vaihtamassa veden?"

"Sinun ei pitäisi..." En tiedä miten lopettaisin. Vesi pitäisi vaihtaa, mutta en halua hänen tekevän sitä. Vastahan hänen haavansa umpeutuivat.

"Hei, en minä ole lasista tehty", värähdän, kun hän sanoo sen. "Tässä menee vain hetki." Joten ennen kuin ehdin estää, Miki tarttuu ämpärin kahvaan ja lähtee sen kanssa käytävälle. Seison hetken neuvottomana paikallani, mutta jatkan sitten paikkojen pyyhkimistä. En voi seistä toimettomana nyt, kun Miki kerran tuli auttamaan.

"Because of you,

I never stray too far from the sidewalk.

Because of you,

I learned to play on the safe side so I don't get hurt.

Because of you,

I try my hardest just to forget everything.