Full Moon ✔

chapter 5: stupid accident

Kun tulin saliin, nolona ja hermostuneena, vaalean pojan jälkeen, näin Lorin ja Nadeten. He seisoivat venyttelemässä muutaman muun tytön kanssa ja äkkäsivät minut nopeasti kun hivuttauduin heidän luokseen penkin viereen.

"Mihin sä oikein hävisit?" Nadette kysyi ja nosti vasemman jalkansa alas penkiltä.

"Etsin tätä salia." Mutisin ja aloin seurata mitä Lori teki vasemmalla puolellani. Ehdin kuitenkin venytellä vain lyhyen aikaa kun liikunnan opettaja astui sisään ja ilmoitti, että tänään pelattaisiin koripalloa. Tukahdutin ärtyneen huokauksen. Laji, jossa olin kaikista huonoin olin koripallo. Pääsisin siis nöyryyttämään itseäni oikein huolella. Eikä se johtunut vain siitä, että oli lyhyt, olin vain surkea kaikessa, jossa käsiteltiin palloa. Jalkapallo, käsipallo, pesäpallo, aivan mikä laji tahansa. Olin kävelevä epäonnistuminen, mitä liikuntaan tuli. Nadette huomasi ilmeisesti minun mulkoilevan koripalloja kädet puuskassa, koska sanoi:

"Mene sanomaan opettajalle, että et voi hyvin."

Vilkaisin häneen ja huokaisin.

"Ei ihan totta, mä voin jo ihan hyvin, olen vain umpisurkea koripallossa." Mutisin pikaisesti ja käänsin katseeni äkkiä pois hänestä ja katselin muuta salia. Pojat olivat kokoontuneet yhteen nurkkaan ja tytöt toiseen. Huomasin oitis yhden seikan, joka sai minut punehtumaan ehkä hieman. Tyrmäävän komean näköinen kolmikko, johon kuuluivat Corey, Nick ja se vaalea poika, olivat jokainen täydessä tikissä. Muut pojat näyttivät heidän rinnallaan jotenkin pieniltä. Siinä vasta oli kolme salihirmua, ajattelin itsekseni. Menisivät varmasti jostain Calvin Kleinin malleista, jos eivät olisi tylsiä 17 -vuotiaita, jotka asuvat pikkuriikkisessä, kanadalaisessa syrjäkylässä. Tajusin tuijottavani heitä ja käänsin katseeni äkkiä takaisin tyttöihin, ennen kuin jäisin kiinni uudesta tuijotuskilpailusta.

"Natalie, musta tuntuu, että sun kannattaisi kuitenkin sanoa jotain." Nadette sanoi vierestäni. Vilkaisin häneen, sitten koripalloihin, jotka lepäsivät maassa.

"Joo, ehkä..." Vastasin ja käännyin ympäri. Lähdin kohti verryttelypukuun pukeutunutta mies opettajaa, joka kirjoitti juuri papereihinsa ketkä olivat paikalla ja ketkä eivät.

"Tuota, anteeksi..." Aloitin, että saisin opettajan huomion. Hän kohotti kätensä pyytäen minua odottamaan hetken. Vilkuilin nolona ympärilleni ja huomasin katsovani salin toiselta puolelta tuijottavaan Coreyyn. Hän katsoi minua, eikä edes kääntänyt äkäistä katsettaan pois. Minä kuitenkin käänsin katseeni äkkiä takaisin kumartuneeseen opettajaan ja yritin saada heikottavan tunteen pois mielestäni tuijottamalla tiiviisti mustaa pilliä, joka roikkui opettajan kaulassa. Älä mieti sitä, hoin itselleni. Ole kuin häntä ei olisikaan. Yhtäkkiä mies kohottautui ylös ja hätkähdin ajatuksistani.

"Hm?" Opettaja hymähti ja katseli minua päästä varpaisiin kun odotti, että puhuisin.

"Niin, siis," Aloitin hiljaa, mutta yskäisin nolona ja jatkoin kovemmalla äänellä. "En oikein voi hyvin, joten en varmaan pysty tehdä kaikkea ihan täysillä tänään."

"Selvä homma." Opettaja sanoi ja nappasi nimiluettelon käteensä. "Taidat olla uusi? Saisinko nimesi?"

"Natalie D'Avanzo." Tajusin taas vilkaisevani Coreyyn, koska poika ja hänen kaverinsa alkoivat lähestyä meitä, samoin muut.

Ei, mene pois.

"D'Avanzo?" Liikunnanopettaja mutisi kysyvään sävyyn kun kirjoitti nimeni listaan. Käänsin katseeni takaisin.

"Joo, italialainen." Mutisin hiljaa, koska nyt melkein kaikki seisoivat kuuloetäisyyden päässä ja minua hermostutti jostain kumman syystä, koska tunsin, että minua katsottiin. Eikä se, että mietin Coreyn läsnäoloa koko ajan enemmän auttanut asiaa.