Full Moon ✔

chapter 36: hurt

"Corey..." Henkäisin vapisten, joka kuulosti enemmänkin pelkältä vinkaisulta. "Päästä irti, mua sattuu."

Mutta hän ei tuntunut olevan enää oma itsensä. Kynnet olivat pureutuneet ihooni ja näin veren alkavan puskea ulos, minä voin pahoin. Corey, joka hengitti raskaasti, täysin ihmissuden muotoon muuttuneena, nousi äkisti ylös vetäen minut perässään. Liike sai minut älähtämään kivusta.

"Corey, lopeta." Vaadin ja yritin irrottaa hänen otettaan tuloksetta. Katsoin suoraan jäänsinisiin silmiin, jotka eivät olleet enää kullankeltaiset hänen muututtuaan Omegaksi. Poika katsoi minua ja kuulin murahduksen kiirivän hänen huuliltaan, ja valkoiset torahampaat välkähtivät hänen suupielissään. Minusta tuntui, ettei hän tiennyt kuka minä olin. Mutta kun katsoin hänen silmiinsä kivun kyyneleiden valuessa poskillani hiljaa, näin silmissä tuskaa. Niin paljon tuskaa, etten tiennyt enää itkinkö fyysisestä vai henkisestä kivusta. Viha näkyi hänen kasvoillaan, ei silmissään.
Ote sai minut kuitenkin pian aika heikoksi. En pystynyt katsomaan käteeni, mutta tunsin, että se vuosi enemmän kuin äsken. Corey lähestyi minua ja lämmin henkäisy osui vasten kasvojani. Miksi hän oli tällainen?

"Corey!" Huuto halkoi hiljaista pihaa ja käänsin voimattomana katseeni Coreyn taakse. Nick juoksi kovaa vauhtia meidän luoksemme, Mandy ja David kannoillaan.

Nick tarttui Coreya hartioista ja kiskaisi tämän irti minusta. Mandy veti minut kauemmas ja tarttui käteeni. Kuulin hänen henkäisevän kauhistuneena, mutta minä en pystynyt keskittymään häneen kivusta huolimatta. Minä katsoin Coreyyn. David joutui tulla Nickin avuksi, jotta poika pysyisi aloillaan talomme ulkoseinää vasten. Minä vapisin kauttaaltani, enkä edes kiinnittänyt huomiotani kyyneliini.

Sitten näin Nickin kohottavan kätensä ilmaan, ja kynnet välkähtivät ilmassa. Ilmassa kiiri tukahdettu, matala huuto, kun Nickin kynnet olivat uponneet Coreyn käsivarteen. Henkäisin kauhuissani ja painoin käden suulleni.

"Mitä sä-" Aloitin ja olin astumaisillani poikia kohti, mutta Mandy veti minut kauemmas.

"Anna Nickin hoitaa tämä." Hän sanoi.

Näin kuinka Corey irvisti kivusta ja veri valui hänen käsivarttaan pitkin.

"Keskity kipuun, Corey." Nick hoki käskevään, hengästyneeseen äänensävyyn, kun yritti pidellä Coreya aloillaan. "Keskity kipuun."

Katsoin avuttomana Coreyyn, joka hengitti hampaat irvessä, veren vuotaessa vuolaana. Minua sattui. Minua sattui nähdä Corey tuollaisessa kivussa. Minua ahdisti.

Mutta juuri silloin kun tunsin Mandyn kiertävän sidettä tai jotain vastaavaa kämmeneni ympäri, näin Coretn alkavan muuttua. Hänen suipot korvansa alkoivat palautua. Hänen hampaansa palasivat normaaleiksi. Sekä hänen hengityksensä tasaantui. Nick nykäisi kyntensä pois ystävänsä käsivarresta ja huokaisi raivostuneena. Corey valahti seinää pitkin istumaan, pää kumarassa, polviin käsivarsillaan nojaten.

Vapisin aina vain enemmän ja yritin saada itkuani loppumaan. Pihalla oli hiljaista säälittävää nyyhkettäni lukuun ottamatta ja minä näin, että Corey kuuli sen. Hänen kasvonsa vaihtuivat jälleen vihaisiin ja tuskaisiin. Yritin hillitä itseäni mutten osannut, hitto. Tunsin Mandyn kääntävän minut ympäri ja vetävän halaukseen. Olin niin voimaton, että jäin siihen ilomielin. Vaikka minua oli pelottanut, tällä kertaa henkinen kipu oli ollut kaikista pahin. Ehkä jopa pahempi kuin käteni kipu.

"Corey, mitä helvettiä?!" Nick ärähti hengästyneenä takanani. "Mikä sai sut menettämään sun suden hallinnan noin pahasti?"

Syntyi hiljaisuus. Corey ei vastannut.

"Mä kuulin, että sä olit juonut. Miten tämä voi olla mahdollista? Alkoholi ei vaikuta susii, Corey, ei kai-"

Nickin lause kuitenkin loppui kuin seinään ja minä kuulin askelia. Kohotin katseeni ja käännyin ympäri Mandyn halauksesta. Näin Coreyn nousseen ylös, mutta hän katseli terassin lattiaan. Lattiaan joka oli hänen verestä sotkuinen. Oli hiljaista.