Full Moon ✔

chapter 12: the party

Kun astuin Nadeten huoneeseen, minua tervehti kaaos. Näytti siltä, että hänen vaatekaappinsa oli sylkäissyt sisuksena ulos moneen eri paikkaan ympäri huonetta. Katselin lähes toimettomana ympärilleni kun Nadette asteli varovasti vaatteiden sekaan kohti huoneen toisella puolella olevaa avonaista ovea. Hän hävisi huoneeseen, kuulin kolinaa ja sitten tytön pää kurkisti ovesta.

"No? Ala tulla." Hän hoputti ja katosi kylpyhuoneen uumeniin. Huokaisten hyppelehdin hänen peräänsä ja astuin loisteliaan näköiseen kylpyhuoneeseen. Nadette oli riisunut pyyhkeen päästään ja laittoi juuri hiusten kuivaajan päälle. Nojasin oven pieleen ja tuijotin pienen punaisen kynsilakka purkin viereen kauhistuneena. Pöydälle oli levitetty todennäköisesti kokonaisen meikkikaupan sisältö. En henkilökohtaisesti meikannut paljoa, se ei ollut ihan minun juttuni, ja sen takia katselin pöytää varautuneesti. Vilkaisin taakseni Nadeten huoneeseen. Myöskään ajatus mekosta minun päälläni, ei kuulostanut hyvältä. Mekot olivat minusta ihan kivoja, jos ne oli jonkun toisen yllä kuin minun. Olin totta kai aina pitänyt sukujuhlissa mekkoa, ja olin aina tuntenut oloni erittäin epämukavaksi. Niinpä toivoin hartaasti, että Nadeten valitsema lookki olisi rento. Koska muuten illasta tulisi yhtä tuskaa. En muutenkaan pitänyt juhlimisesta tai juomisesta. Tai mistä olisin muka voinut sen tietää, koska en koskaan ollut juhlinut kavereiden kanssa. Huokaisin ja käänsin katseeni pois. Ehkä minun pitäisikin ottaa illasta kaikki irti. Tämähän oli ensimmäinen kerta kun tein mitään "siistiä".

Pian Nadette oli saanut kuivattua hiuksensa ja otti oitis ohjat käsiinsä. Hän istutti minut jakkaralle niin, että katselin itseäni koko ajan peilistä. Näytin väsyneeltä, kalpealta ja ahdistuneelta. Nadettekin huomasi sen, koska sanoi, että kasvoni tarvitsisivat väriä. Hän kumartui meikkivuorensa puoleen ja kyseli oliko minulla allergioita. Vastasin, että ei ja tyttö huokaisi helpotuksesta. Niinpä hän käänsi minut ympäri ja alkoi meikata naamaani ties millä. En ehtinyt vastustella, ei sillä olisinko edes vastustellut. Tämä kaikki oli minulle vain niin uutta, etten ollut varma pidinkö tästä vai en. Annoin Nadetelle siis aika vapaat kädet ja istuin hiljaa noudattaen hänen ohjeitaan pitää silmiäni kiinni tai katsoa ylös päin.

Olin istunut siinä tunnin, koska huomasin kellon näyttävän jo yli kahdeksaa, kunnes Nadette napsautti huulipunan korkin kiinni ja katseli minua kasvot innosta hohtaen.

"Valmis!" Hän ilmoitti ja käänsi minut ympäri jotta näin itseni peilistä.

En ollut tunnistaa itseäni. Katselin peilikuvaani räpytellen hölmistyneenä silmiäni. Kasvoni eivät olleet enää kalpeat, poskissani oli hennosti väriä. Silmäni näyttivät kirkkaammilta, kun Nadette oli korostanut niitä taidokkaasti. Kulmanikin oli täytetty hyvin luonnollisella tavalla. En osannut koskaan kuvitellakaan näyttäväni niin... kauniilta? Nadette katsoi minuun peilin kautta ja hymyili reaktiolleni. En yhtään ihmetellyt, että loppu tulos oli niin hyvä, koska näinhän minä joka päivä koulussa hänen kasvoillaan taidokkaan meikin. Nousin ylös ja käännyin hymyillen Nadetteen päin.

"Kiitos." Sanoin ja viittasin naamaani. "Sä olet taitava."

Nadette hymyili tyytyväisenä.

"Kiva, että sä tykkäät!" Hän viittasi ovelle päin. "Mä meikkaan vielä itseni, sä voit sovittaa vaatteita. En osannut päättää mikä väri sopisi sulle, niin kokeile vain kaikkia siinä sängyllä, valitse siitä mieleinen."

Nadette työnsi minut ulos vessasta ja sulki oven hymyillen perässään jättäen minut suorittamaan kauhistuttavinta vaihetta, yksin, hänen räjähdyshuoneeseensa. Vilkaisin sängylle ja näin ison kasan mekkoja. Huokaisin syvään ja lähdin penkomaan olisiko kasassa yhtään minua miellyttävää vaatetta.

Kului uusi tunti, kunnes Nadette viimein astui ulos vessasta. Hänen kasvoillaan oli huomattavasti näyttävämpi meikki ja olin kiitollinen ettei hän ollut tehnyt sellaista minun naamaani. Itse olin sillä välin sovittanut varmasti jo sataa eri mekkoa ja päälläni oli juuri musta, makuuni liian lyhyt, toppimainen mekko.