Full Moon ✔

chapter 34: omega

Ihmiset kuiskuttelivat kiivasti ympärillämme. Minä vapisin kauttaaltani. Kukaan ei tehnyt elettäkään liikahtaakseenkaan. Mutta sitten kuulin juoksuaskelia takaani. Juuri kun minusta tuntui, että Coreyn paino yhdistettynä minun heikoksi valahtaneeseen kehoon kaataisi meidät molemmat kumoon, joku tarttui Coreyn käsivarresta.

David ja Nick vetivät Coreyn pois päältäni ja kietoivat pojan käsivarret harteidensa ympärille, jotta kannattelisivat häntä paremmin. Tajusin käsieni tärisevän. Nick katsoi minua niin vakavalla katseella, että olin hätkähtää häntä.

"Mä viedään hänet terveydenhoitajalle."
Ja sen sanottuaan, he lähtivät raahaamaan verta tippuvaa Coreya kohti koulun toista päätä.

Ihmiset tuntuivat saaneen jalat alleen, kun verinen ihminen oli viety pois heidän näköpiiristään ja kaikki lähtivät äkkiä ulos. Minä kuitenkin seisoin aloillani, ihmisten kiertäessä minut kaukaa. Paitani etupuoli ja kämmeneni olivat värjäytyneet Coreyn vereen ja minua oksetti.

Sitten käsi laskeutui olkapäälleni.

"N-Natalie?" Nadeten vapiseva ääni kysyi takaani. "Oletko sä kunnossa?"

Käännähdin ympäri ja tunsin kuinka kyyneleet halusivat päästä ulos silmistäni. Tiesin, että Nadette ja Branden, joka hänen vieressään seisoi, näkivät sen, koska Nadette veti minut halaukseen, verestä välittämättä. Halasin tyttöä takaisin ja tunsin täriseväni, kun kyyneleet, pelon kyyneleet, pääsivät vapaaksi silmäkulmistani.

Lopulta Nadette päästi irti ja tajusin, että hänkin vapisi. Vain hieman verta oli tarttunut hänen paitaansa, koska omassani oleva oli jo ilmeisesti kuivunut. Brandenin ilmettä en oikein osannut lukea. Hän oli häkeltynyt ja selvästi huolestuneen näköinen. Käännyin niiskauttaen hänen puoleensa ja pyysin ääni väristen:

"Vie Nadette kotiin. Pyydä Chaz sinne, ja Lori. Ole kiltti."

Poika katsoi hetken minuun, sitten vapisevaan Nadetteen ja nyökkäsi. Hän veti Nadeten irti minusta.

"Mä selitän kaiken huomenna." Lupasin tytölle, joka näytti siltä, että alkaisi vuorostaan itkeä. "Kaikki on hyvin."

Sitten he lähtivät ovesta ulos ja vain minä jäin aulaan. Hengitin kerran oikein syvään, keräsin itseni, jotten näyttäisi itkeneeni, ja lähdin juosten kohti terveydenhoitajan huonetta.

Vaikken olisi muistanut missä se oli, verivana johdatti minut perille. Näin oven olevan auki ja kiiruhdin sisälle. Näin Coreyn makaavan hoitopöydällä ja hengittävän raskaasti samalla kun Nick aukoi vimmalla seinustan kaappeja ja etsi jotain jolla puhdistaa Corey. David seisoi Coreyn vuoteen vieressä ja hän tutki poikaa tarkasti, mutta kääntyi katsomaan minua, kun kuuli askeleeni. Vilkuilin ympärilleni.

"Missä terveydenhoitaja on?" Huohotin juoksuni jälkeen.

"Lähtenyt onneksi jo kotiin." Nick huikkasi hääräilyjensä keskeltä.

"Mutta..." Aloitin ja vilkuilin uudestaan ympärilleni. "Miten te pääsitte sisälle?"

David kohotti katseensa, jonka hän oli juuri laskenut takaisin ystäväänsä.

"Mä rikoin lukon." Hän tokaisi tyynesti kuin olisi juuri tehnyt jotain niinkin yksinkertaista kuin sytyttänyt valot päälle tähän kirkkaaseen huoneeseen. Vilkaisin oitis taakseni ja näin kahvan repsottavan puoliksi irti ovesta.

"Ai..." Äännähdin ja katsoin hölmistyneenä Davidiin ja muistin Coreyn kun näin hänet uudestaan. Menin heidän luokseen, juuri kun Nick tuli sideharson kanssa viereeni.

Näky oli lähempää entistä kauhistuttavampi ja voin uudestaan pahoin niin, että jouduin painamaan käden suulleni.

"Eikö hänen pitäisi parantua?" Kysyin kämmeneni takaa. David katsoi Coreya kulmat kurtussa.