Full Moon ✔

chapter 28: the tour starts

"Siis mitä?" Älähdin noin viiden sekunnin jäätymisen jälkeen. Lähtisin mukaan kiertueelle? Miksi hitossa? "Enhän mä voi lähteä."

"Mä olen hoitanut sut huoltotiimiin, joten kyllä lähdet." Corey tokaisi takaisin juuri kun pari oppilasta meni meidän ohitsemme. Hän piti tauon ja odotti, että tytöt olivat kadonneet kulman taakse. "Sä et tosiaankaan ole jäämässä tänne, kun Alfa on sun perässä. Mä en aio jättää sua noin vain tänne, okei?"

Auoin suutani toimeettomana. Olisin halunnut esittää vastalauseita, mutten saanut sanaa suustani. Katsoin vain Coreya järkyttyneen äkäisenä. Okei, olin minä itsekin miettinyt mitä tekisin kun Corey lähtee, mutta en voisi yhtäkkiä hypätä futistiimin mukaan. Ensinnäkään, en tiennyt miten selittäisin sen ystävilleni, saati kun kaksi heistä pelasi joukkueessa. Toisekseen, en tiennyt miten vanhempani tai koko muu joukkue reagoisi tähän.

"Mutta miksi?" Töksäytin itsepintaisesti. "Se on vain ajan kysymys, kun Alfa saa mut kiinni ja-"

"Joo, mä en anna sellaisen tapahtua." Corey vastasi haastavaan sävyyn. "Kiertueella mä voin pitää Ashtonia silmällä, täällä kukaan ei suojelisi sua."

Tunsin sydämeni hypähtävän ja toivoin vain ettei kasvojani alkaisi kuumottamaan.

"Mä en tarvi mitään suojelua-" Aloitin nolona.

"Me lähdetään huomenna, joten hanki tähän vanhemman allekirjoitus mahdollisimman nopeasti." Corey keskeytti ja ojensi minulle lomaketta, jonka hän oli vetänyt taiteltuna taskustaan. Otin sen ja kohotin katseeni poikaan vieläkin hieman vihaisena.

"Miten hitossa mä selitän tämän mun kavereille?" Kysyin, mutta juuri silloin kulman takaa astui joku, joka ei jatkanut matkaansa vaan jäi seisomaan lähelle meitä. Käänsimme katseemme melkein samaan aikaan tulijaa kohti ja näin Nickin katsovan meitä kulmat koholla. Menin muutaman sekunnin paniikkiin, koska en ollut varma pitäiskö minun lähteä paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut, vai antaa Coreyn selittää. Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon ja käänsin katseeni Coreyyn.

"Kiitos tästä kemian tehtävästä." Sanoin ja käännyin lähteäkseni ennen kuin ehdin nähdä Coreyn, todennäköisesti huvittunutta tai raivostunutta ilmettä. Kipitin äkkiä pois poikien luota ja tunsin kuinka Nickin katse seurasi minua. Heti kun olin päässyt takaisin eteisaulaan en ehtinyt huokaista, sillä näin Nadeten ja Chazin saapuneen Lorin ja Brandenin seuraan. Voi hitto, miten minä selittäisin tämän heille?

Ja ennen kuin ehdin keksiä pakosuunnitelmaa, Nadette äkkäsi minut ja huitoi minua tulemaan luokseen. Menin hermostuneena heidän luokseen ja yritin olla mahdollisimman normaalisti.
Me lähdimme porukalla kohti yläkertaa ja ensimmäisen tunnin luokkaa, eikä Lori saati Branden ollut kysynyt vielä mitään. Heistä kumpikin kyllä vilkuili minua, mutta ei sanonut mitään. En tiennyt oliko se ahdistavampaa kuin se, että he olisivat inttäneet minulta vastausta. Mutta ainakin tiesin, etteivät he olleet kertoneet tästä Chazille tai Nadetelle, koska kumpikin heistä olisi ollut jo kimpussani.

Päivä eteni ihan normaalisti. Lori eikä Branden kysyneet kumpikaan miksi olin jutellut Coreyn kanssa, vieläpä kun olin mennyt möläyttämään ettei meillä ollut mitään kemiantehtävää.

Mutta tiesin kuitenkin, että tänään minun olisi kerrottava, että olin tulossa mukaan kiertueelle. Koska pakkohan minun oli mennä. Corey todennäköisesti hakisi minut kotoani omin käsin, ellen ilmeistyisi bussille huomisaamuna. Ja toisaalta, vaikken ehkä sitä itselleni myöntänytkään, oloni olisi turvallisempi kun pääsisin kerrankin kauas tästä hiton kylästä.

Mutta sitten koitti jo viimeinen oppitunti ja sekin katosi kuin tuhkana tuuleen, enkä ollut sanonut kellekään, lähinnä pojille, että olisin huomenna heidän mukanaan kohti Edmontonia, tai niin ainakin olin lomakkeesta lukenut. En osannut sanoa mitään. En keksinyt tarpeeksi hyvää selitystä.